Laulujen laulu

Laulujen laulu
שיר השירים
Tanak
Ketuvim
Raamattu
Vanha testamentti
Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.
Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.
Synty
Ajoitus vanhoja runoja, lopullinen muoto 300–200-luvulla eaa.[1]
Teksti
Genre runollinen kirja
Alkukieli heprea
Lyhenne Laul. l.
Lukuja 8
Jakeita 117
Edeltävä:
< Saarn.
Seuraava:
Jes. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepr. ‏שיר השירים‎, Shir Hashirim, ”Laulujen laulu”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. kirja ja heprealaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja.

Laulujen laulu on rakkausrunoutta, jossa nainen ja mies puhuvat vuoronperään. Sen sisällössä on paljon vertauksin ja metaforoin kuvattua peitekielistä mutta häpeämätöntä erotiikkaa.[1]

  1. a b Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun, s. 110–113. Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-930-8.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search