Liberalismi

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi
n k m

Liberalismi (lat. liber ’vapaa’) tai vapaudenaate on vapautta korostava^[1] ideologia ja poliittinen aate. Se syntyi vaatimaan poliittisia oikeuksia porvaristolle, jotta nämä voisivat vaikuttaa siihen millainen yhteiskunta oli. Liberalismi on vastustanut hallitsijoiden yksinvaltaa ja talouden vapaan toiminnan esteitä. Liberaalit ovat täten vaatineet muiden muassa absolutismista ja tulleista luopumista sekä liberaalia demokratiaa ja elinkeinovapautta.^[2]

Liberalismi asettaa yksilön oikeudet korkealle,^[2] ja liberalismiin liittyy individualismi.^[3] Liberalismi pitää keskeisenä arvonaan vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Liberalismi ei ole itsenäinen lyhyesti määriteltävä ideologia, vaan se käsittää useita eri muotoja. Yhteisenä niille kaikille voidaan pitää lähinnä syntyperästä riippuvan moraalisen ja poliittisen arvojärjestyksen kieltämistä sekä yksilönvapauden pitämistä keskeisenä arvona.^[4]

Valistuksen liberaaleista ajattelijoista poliittiseen ajatteluun vaikuttivat 1700-luvulla etenkin Montesquieu, Immanuel Kant, David Hume ja Adam Smith. Edistys tuo liberalismiin liikkeen ja kehityksen positiivisen dynamiikan, jota pidetään usein osana liberalismin valistus- ja sivistystehtävää. Vapauden lisäksi muita liberalismin eri muodoille yhteisiä ydinkäsitteitä ovat rationaalisuus, yksilöllisyys, edistys, sosiaalisuus, yhteinen etu sekä rajoitettu ja tilivelvollinen valta. Näiden käsitteiden painotuserot määrittävät liberalismin eri muodot. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi.

Liberalismin ihanteet ja porvariston valtaannousupyrkimykset kokivat voiton Amerikan vallankumouksessa ja pian sen jälkeen Ranskan vallankumouksessa. Myös Euroopan hullu vuosi 1848 liittyi liberalismin voittokulkuun. Näissä historiallisissa tapahtumissa porvaristo syrjäytti aateliston hallitsevana yhteiskuntaluokkana, ja yksityisen edun tavoittelusta tuli hyväksyttyä, mikä aikaisemmassa feodaaliyhteiskunnassa oli käsitetty yhteisen edun vastaisena.

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ ^{a b} https://www.hi3.fi/3-uudet-ajatukset-leviavat-euroopassa/3-2-liberalismi/
3. ↑ https://plato.stanford.edu/entries/liberalism/
4. ↑ Kari Saastamoinen: Eurooppalainen liberalismi: Etiikka, talous, politiikka. Atena, 1998. ISBN 951-796-141-3.