Liitepartikkeli

Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun liitettäviä morfeemeja, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin. Niillä on lauseessa samantapaisia tehtäviä kuin muillakin partikkeleilla, mutta ne eivät ole itsenäisiä sanoja vaan liittyvät aina johonkin sanaan. Suomessa on seuraavat liitepartikkelit: ‑kO (‑ko ~ ‑kö), ‑kA (‑ka ~ ‑kä), ‑kin, ‑kAAn (‑kaan ~ ‑kään), ‑pA (‑pa ~ ‑pä), ‑hAn (‑han ~ ‑hän) ja ‑s. Liitepartikkelit antavat sanalle sävyä ja painokkuutta, tai ne antavat koko lauseelle eri luonteen.

Liitepartikkeli saattaa alkuperältään olla itsenäisen sanan sananmuoto, mutta ei ainakaan enää ole sellainen. Useat liitepartikkelit ovat syntyneet pronomineista: esimerkiksi ‑hAn on kehittynyt yksikön 3. persoonan pronominista hän, ja ‑s on kehittynyt pronominista sinä tai se.^[1] Liitepartikkelit muistuttavat kuitenkin itsenäisiä sanoja siinä mielessä, että niiden alkukonsonantti voi osallistua rajakahdennukseen. Samalla tavalla kuin sanotaan älä ostak kalaa, sanotaan myös älä ostakkaan. Sekä itsenäinen sana kalaa että liitepartikkeli ‑kaan osallistuvat rajakahdennukseen.^[2]

1. ↑ Penttilä s. 118.
2. ↑ ISK § 127.