Lipasto

Lipasto tai piironki on auki vedettäviä vetolaatikoita sisältävä säilytyskaluste. Lipastot kehittyivät kirstuista, jotka yleistyivät Euroopan aateliston keskuudessa keskiajalla. Saksankielisiltä alueilta tunnetaan pelkistä vetolaatikoista koostuvia kalusteita vuoden 1500 paikkeilta, ja erilaiset kolmilaatikkoiset lipastot yleistyivät Keski-Euroopassa 1600-luvulla puuseppien taidonnäytteinä ja erityisesti vaatteiden säilytyksessä. 1700–1800-lukujen suomalaisissa säätyläiskodeissa yleistyivät rokokootyyliset kuperakylkiset mahalipastot tai suorakulmaiset kustavilaistyyliset lipastot eli piirongit.^[1] 1800-luvun puolivälistä alkaen lipastot alkoivat yleistyä kaikenlaisissa kodeissa niin, että 1900-luvun alussa ne olivat tavallisia hyvinvoivien torpparien ja kaupunkien käsityöläisten keskuudessa^[2].

Lipastot ovat tavallisesti matalia, vyötärön tai enintään olkapäiden tasolle ulottuvia, sillä piirongin kasvaessa kaapin korkuiseksi tulee silmien tason yläpuolelle sijoittuvista vetolaatikoista epäkäytännöllisiä. Yksittäisen vetolaatikon suurimmaksi korkeudeksi suositellaan 15 senttimetriä.^[1]

Lipastot valmistettiin aiemmin aina pääosin massiivipuusta, nykyisin lastulevystä, vanerista, MDF-levystä tai muista puupohjaisista kalustelevyistä. Muita mahdollisia materiaaleja ovat toimiston arkistolaatikostojen tapaan pelti tai muovi. Vetolaatikoiden liukumista helpottavat edullisemmissa lipastoissa muoviset liukupinnat, kalliimmissa erilaiset pyörä- ja kiskorakenteet.

1. ↑ ^{a b} Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 781–782. WSOY, 1958.
2. ↑ Rossi, Leena: Keinutuoli ja piironki – 1800-luvun muotikaluja Agricola, Suomen humanistiverkko. 18.11.2010. Viitattu 17.2.2019.