Liturginen kieli

Liturginen kieli on kirkollisten toimitusten kieli. Myös nimityksiä kirkkokieli, uskonnollinen kieli, pyhä kieli, kirkollinen kieli tai hengellinen kieli voidaan käyttää uskonnoissa erityisasemassa olevista kielistä.^[1][2] Pyhä kieli on usein se kieli, joilla uskonnon pyhät tekstit alun perin kirjoitettiin. Pyhää kieltä käytetään yleisimmin siksi, että joitain uskonnon käsitteitä ei katsota voivan muilla kielillä ilmaista.^[3] Pyhä kieli on myös asetettu erilleen arjesta. Usein kielestä tekee pyhän perinne, mutta joskus pyhyys on itse kielessä.^[2]

Moni uskonnollisessa käytössä aktiivinen kieli on jo kuollut arkikielenä. On myös liturgisia kieliä, joita ei koskaan ole käytettykään muuten kuin rituaaleissa, kuten Kuuban santeria-uskonnossa käytettävä lukumi, joka polveutuu jorubasta. Jotkin pyhät kielet ovat käytössä myös äidinkielenä ainakin muuntuneessa muodossa, kuten arabia.^[2]

Pyhän kielen ja kansankielen suhde uskonnossa on aiheuttanut aina keskustelua. Yhtäältä on pidetty tärkeänä tuoda sanoma kansan kielelle. Toisaalta pyhän kielen juhlavuus saattaa antaa tilaisuuteen osallistujille toivotummanlaisen kokemuksen.^[2] Silloinkin kun liturgian kielenä käytetään kansan ymmärtämää kieltä, voi se olla tarkoituksellisen vanhahtavaa juhlavuuden saavuttamiseksi.^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä uudistuu ei löytynyt
2. ↑ ^{a b c d e} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä maailman ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä wisegeek ei löytynyt