Lobotomia

Lobotomia (kr. λοβόςτομή, sanoista λοβός ’lohko’ ja τομή ’leikata, viipaloida’) on 1940–1970-luvuilla käytössä ollut neurologinen hoitomenetelmä, jolla pyrittiin hoitamaan pääasiallisesti psyykkisesti sairaita henkilöitä.^[1]

Lobotomiassa otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin katkaistaan. Toimenpide oli hyvin raskas, ja se muutti huomattavasti potilaan persoonallisuutta. Lobotomiaa käytettiin useimmiten skitsofrenian hoitoon.^[1]

Ensimmäisen lobotomian suoritti portugalilainen neurologi António Egas Moniz vuonna 1936. Hän sai saavutuksestaan lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1949.^[1]

Menetelmästä on alkuperäisessä muodossa luovuttu ja korvattu neurolepteillä, mutta esimerkiksi erittäin vaikeassa epilepsiatapauksessa voidaan aivoista katkaista valikoivasti joitakin hermoratoja.

1. ↑ ^{a b c} Dokumentti: Hulluuden historia