Luonto

Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä.^[1] Luontoa tutkivien tieteenalojen yhteisnimitys on luonnontiede.^[1]

Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan ihminen on itsekin eläin ja osa luontoa. Tällöin ei ihmistä eikä hänen luomaa kulttuuriympäristöä voi pitää luonnon vastakohtana. Arkikielenkäytössä pidetään kuitenkin turhana korostaa kulttuuriympäristön eroa koskemattomasta, villistä luonnosta vaan käytetään pelkästään termiä luonto. Lisäksi arkisen kielenkäytön luonto-termiin sisältyy usein oletus, että tämä tarkoittaa pääasiassa elollista luontoa.^[2]

Luonnontieteissä luonto käsitetään kaiken kattavaksi olevaisuudeksi atomin osista tähtijärjestelmiin ja samalla tutkimuksen kohteeksi, johon sisältyy kaikki tutkittavissa oleva.^[3] Käytännössä tieteiden välisessä työjaossa inhimillisen kulttuurin tutkimus on ollut ennen muuta ihmistieteiden alaa.^[4]

1. ↑ ^{a b} Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ Haila, Yrjö & Lähde, Ville (toim.): Luonnon politiikka. Tampere: Vastapaino, 2003.
3. ↑ Lagerspetz, Kari: Sattumasta säätelyyn. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11586-X.
4. ↑ Kamppinen, Matti & Laihonen, Pasi & Vuorisalo, Timo (toim.): Kulttuurieläin. Ihmistutkimuksen biologiaa. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10352-0.