Marabout

Marabout (arab. مُرابِط‎, murābiṭ) eli "sidottu" tai "kiinnitetty" tai "Jumalaan kiinnitetty mies" on afrikkalaisessa islamissa pyhä mies tai pyhimys. Hänen asuinpaikkansa oli ribāṭ eli linnoitettu luostari, jolla oli sekä uskonnollinen että sotilaallinen tehtävä. ^[1]

Maraboutit olivat kunnioitettuja pyhiä miehiä, itsensä nimittäneitä saarnaajia, suufiryhmien johtajia, Koraanin opettajia tai vaeltavia askeetteja.^[2] Maraboutien voima perustui siihen, että heillä oli baraka eli yliluonnollinen voima, joka teki heistä pyhimyksiä.^[3] He olivat myös profeetta Muhammedin jälkeläisiä eli šarifeja.

Kun islam levisi Länsi-Afrikassa 1100-luvulla, sen levittäjistä käytettiin sanaa al-murābiṭūn (almoravidit) ja hengellisistä johtajista sanaa murābiṭ. 1300-luvulla sana alkoi Marokossa tarkoittaa suufiveljeskunnan johtajaa. Algeriassa sana liitettiin pyhimyshautaan, jollaisista tuli pyhiinvaelluskohteita.^[1]

Marokossa 1400-luvulla marinidien aikaa seurasi kaksisataa vuotta kestänyt hajaannus, jonka aikana paikalliset pyhät miehet ja suufiveljeskuntien johtajat, maraboutit, saivat valtaa maaseudulla ja levittivät teokraattista anarkiaa ja lahkolaista uskonkiihkoa.^[4] Heidän poliittiset luomuksensa olivat pieniä, aggressiivisia ja utopistisia kommuuneja.^[2]

1. ↑ ^{a b} Marabout. Muslim holy man Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.3.2023.
2. ↑ ^{a b} Geertz 1968, s. 30–31
3. ↑ Geertz 1968, s. 32–33
4. ↑ Geertz 1968, s. 8–9, 30