Masoreettinen teksti

Masoreettinen teksti (lyh. MT tai 𝕸) on heprealaisen Raamatun tekstiperhe, joka muodostaa juutalaisuudessa pyhien kirjoitusten tarkan muodon. Sen tuotti Lähi-idässä työskennellyt masoreettinen koulukunta 800–1000-luvuilla. Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös nimellä Codex Petropolitanus).^[1]

Tanakin tekstien kanonisoinnin myötä vuoden 100 jaa. tienoilla se kopioitiin jatkossa kaikkine kielioppivirheineen ja väärin päin kääntyneitä kirjaimia myöten. Kaikki poikkeavat tekstit poltettiin. Tästä syystä vanhimmat säilyneet tekstikokoelmat ovat syntyhetkeensä nähden varsin nuoria.^[1]

Kaanonin myötä teksti on pysynyt vuosisatoja lähes muuttumattomana. Tähän oletukseen saatiin vahvistus, kun Kuolleenmeren kääröt löytyivät vuonna 1947.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 24–32