Mechelinin senaatti

Mechelinin senaatti oli Suomen senaatti vuosina 1905–1908. Leo Mechelin muodosti 1. joulukuuta 1905 senaatin, jota on pidetty Suomen ensimmäisenä poliittisena hallituksena.^lähde? Hallitusta vastasi senaatin 11-henkinen talousosasto ja pääministeriä sen varapuheenjohtaja Mechelin, ja sen lisäksi oli oikeusosasto. Senaattiin valittiin senaattoreiksi perustuslaillisia, jäseninä olivat muun muassa August Nybergh, K. F. Ignatius, Lennart Gripenberg, Hugo Lilius, Kasten Antell, Otto Donner, Onni Schildt, K. J. Ståhlberg, Fredrik Stjernvall ja J. K. Kari sekä oikeusosastossa R. A. Wrede, Carl Alexander Almqvist, Ferdinand Alexander Kumlin, Johan Fredrik Lundenius, Edvard Paldani, Carl Johan Timgren, Gustaf Werner Wilskman, Henrik Waldemar Kyander ja Julius Grotenfelt prokuraattorina.^[1][2]

Hallitus muodostui ensimmäisen sortokauden perustuslaillisista ja oli ensimmäinen, jonka nimilistan keisari joutui hyväksymään sellaisenaan. Valmiista senaattorilistasta hän hyväksyi lähes kaikki; P. E. Svinhufvud pudotettiin kuitenkin pois, sillä hän oli puolustanut oikeudessa asianajajana prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen ampunutta aktivisti Lennart Hohenthalia. Tätä Mechelinin muodostamaa senaattia kutsuttiin yleisesti työväestön piiristä ”ruoskasenaatiksi”.^lähde?

Mechelinin hallitus toteutti edistyksellisen perustuslain (vuoden 1906 valtiopäiväjärjestys), jossa koko kansa sai täydet poliittiset oikeudet ensimmäisenä Euroopassa.^[3] Perustuslakiin liitettiin myös lausunto- (puhe-), kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (20.8.1906). Edistyksellisyyden taustalla oli pitkälti tarve esittää kansa yhteneväisenä tsaarinvaltaa vastaan.^lähde?

Seuraavina vuosina suuriruhtinas kuitenkin jätti paino- ja yhdistymisvapauslait hyväksyntää vaille.

Mechelinin senaatti kaatui 27. maaliskuuta 1908 sosiaalidemokraattien eduskunnalle antamaan ponteen jossa senaattia syytettiin sen kyvyttömyydestä puolustaa Suomen autonomiaa ja parantaa vähävaraisten asemaa ^[4]. Eduskunta yhtyi ponteen äänin 71-47 ^[5] ja senaatti tulkitsi ponnen epäluottamuslauseeksi ja jätti 30.maaliskuuta 1908 eroilmoituksen jota keisari Nikolai II ei hyväksynyt ja hajotti 6. huhtikuuta eduskunnan ja uudet eduskuntavaalit pidettiin heinäkuun alussa ^[4]

1. ↑ P. E. Svinhufvud 1, s. 330
2. ↑ Hornborg, Suomen historia, s. 253
3. ↑ Suomen eduskunta, tasa-arvon edelläkävijä 12.5.2006. Suomen suurlähetystö, Lontoo. Viitattu 26.9.2013.
4. ↑ ^{a b} ”Vuosi 1908”, Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 62. Uusi esittelyjärjestys. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
5. ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 101. Senaatille epäluottamuslause Suomessa. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.