Mielentilatutkimus

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Mielentilatutkimuksessa selvitetään se, oliko vastaaja rikoksentekohetkellä täydessä ymmärryksessä eli syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen vai syyntakeeton. Jos tuomioistuin ottaa mielentilalausunnon huomioon päätöksissään, syyntakeinen vastaaja saa täyden tuomion, alentuneesti syyntakeinen voi saada neljänneksellä alennetun tuomion, ja syyntakeeton joutuu yleensä tahdosta riippumattomaan hoitoon mutta ei vankilaan.

Mielentilatutkimuksia tehdään, koska vaikeasti psyykkisesti sairasta rikollista ei oikeuskäsityksen mukaan tule tuomita vankilaan, koska hän ei ole voinut ymmärtää tekojensa seurauksia.^[1]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa on tehty vuodesta 2016 lähtien keskimäärin 92 mielentilatutkimusta vuodessa. Tutkittavista naisia on ollut noin 14 prosenttia ja alaikäisiä henkilöitä vuosittain 1–5. Noin puolet mielentilatutkimuksista tehdään Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa. Vuonna 2020 Suomessa tehtiin 107 mielentilatutkimusta, ja tutkituista henkilöistä 46 prosenttia arvioitiin syyntakeisiksi, yhdeksän prosenttia alentuneesti syyntakeisiksi ja 45 prosenttia syyntakeettomiksi. Vuonna 2020 THL määräsi mielentilatutkimuksen jälkeen 44 henkilöä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon.^[2]

1. ↑ Hari ym. 2015, s. 164–166.
2. ↑ Jenna Keto-Tokoi: Mielentilatutkimukseen pääsy tavallista hitaampaa. Aamulehti 10. helmikuuta 2021, s. A16.