Minolainen kulttuuri

Osa artikkelisarjaa Kreikan historia
Kivikautinen Kreikka Paleoliittinen Kreikka n. –7000 eaa. Neoliittinen Kreikka n. 7000–3200 eaa.
Pronssikautinen Kreikka Kykladinen kulttuuri n. 3200–1050 eaa. Minolainen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Helladinen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Mykeneläinen kulttuuri n. 1700–1050 eaa.
Antiikin Kreikka Kreikan pimeät vuosisadat n. 1050–900 eaa. Geometrinen kausi n. 900–700 eaa. Arkaainen kausi n. 700–480 eaa. Klassinen kausi n. 480–323 eaa. Hellenistinen kausi n. 323–30 eaa. Roomalainen kausi n. 30–330
Keskiajan Kreikka Bysantin valtakunta n. 330–1453 Frankkivallan Kreikka n. 1204–1800 Osmanien Kreikka 1453–1821
Moderni Kreikka Kreikan vapaussota 1821–1829 Kreikan ensimmäinen tasavalta 1828–1832 Kreikan kuningaskunta 1832–1924 1935–1974 Ensimmäisen maailmansodan vuodet 1914–1918 Kreikan toinen tasavalta 1924–1935 Toisen maailmansodan vuodet 1940–1945 Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet 1946–1974 Kreikan kolmas tasavalta 1974–
Aikajana
n k m

Minolainen kulttuuri (kreetalainen kulttuuri) oli Kreetalla ja eräillä lähisaarilla Egeanmeren alueella Kreikassa pronssikaudella noin vuosina 3100–1100 eaa. vallinnut esihelleeninen eli kreikkalaisten tuloa edeltänyt kulttuuri. Se oli osa samaan aikaan eri puolilla Egeanmeren aluetta vaikuttaneita Egeanmeren kulttuureita, joihin luetaan myös Kykladien saarilla vallinnut kykladinen kulttuuri sekä Manner-Kreikan helladinen kulttuuri.^[1][2]

Minolaisten alkuperää ja minolaista kieltä ei tunneta. Kulttuuriin liittyi suuria kaupunkeja, joiden keskustassa oli palatsialueita. Kulttuurin keskus oli pohjoisen Kreetan Knossos, joka tunnetaan suuresta palatsistaan. Minolaiset kävivät kauppaa koko itäisen Välimeren alueella, ja kulttuuri sai vaikutteita Lähi-idästä ja Egyptistä. Kirjoitustaito kehittyi noin 2000 eaa. Minolaiset käyttivät useita erilaisia kirjoitusjärjestelmiä, joista tunnetuin on lineaari-A-kirjoitus.^[3]

Minolainen aika on jaettu kausiin palatsien rakennusvaiheiden eli niin kutsuttujen palatsikausien mukaan. Esipalatsikausi eli palatseja edeltänyt kausi kesti noin vuoteen 1950 eaa., jolloin suuret palatsikeskukset Knossos, Faistos, Mália ja Káto Zákros rakennettiin. Palatsit tuhoutuivat maanjäristyksessä noin vuonna 1750–1700 eaa. Tämän jälkeen alkaneella toisella tai uudella palatsikaudella palatsit rakennettiin uudelleen entistä suurempina. Aika oli minolaisen kulttuurin kukoistuskautta. Kulttuuri romahti noin vuonna 1450 eaa. mahdollisesti siksi, että maanjäristykset ensin heikensivät sitä, ja koska Manner-Kreikan myöhäishelladinen mykeneläinen kulttuuri voimistui ja mykeneläiset lopulta valtasivat saaren. Romahduksen jälkeisen jälkipalatsikauden aikana mykeneläiset pitivät valtaa Knossoksessa, ja minolainen ja mykeneläinen kulttuuri sulautuivat pitkälti yhteen. Knossos säilyi mykeneläisenä keskuksena noin vuoteen 1200 eaa. saakka.

Palatsiarkkitehtuurin lisäksi kulttuuri tunnetaan muun muassa labrys-kaksoiskirveistään, härkäaiheistaan, korkeatasoisesta keramiikastaan sekä seinämaalauksistaan, kuten Knossoksen freskoista. Kulttuuria ei ole pidetty sotaisena, mutta se lienee ulottanut jollain tavoin vaikutustaan Manner-Kreikkaan. Kulttuurin löysi Sir Arthur Evans kaivettuaan esiin Knossoksen palatsin vuonna 1899. Hän nimesi kulttuurin Kreikan muinaistaruissa esiintyvän ensimmäisen Kreetan kuninkaan Minoksen mukaan.^[4]

1. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Minolainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 344–345.
2. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aigeialainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 15.
3. ↑ Packard, David W.: Minoan Linear A, s. 19–25. University of California Press, 1974. ISBN 0520025806. Teoksen verkkoversio.
4. ↑ Zetterberg, Seppo: Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4.