Mooses

Tämä artikkeli käsittelee Raamatun henkilöä. Etunimestä Mooses on eri artikkeli. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla Moses.

Mooses (hepr. ‏משה‎, Moše, kreik. Μωυσῆς, Moyses) oli Vanhan testamentin mukaan israelilainen kansanjohtaja, lainlaatija, kymmenen käskyn ilmoittaja, profeetta ja yksi Vanhan testamentin päähenkilöistä.

Mooseksesta kerrotaan Raamatun 2.–5. Mooseksen kirjoissa. Mooseksen kerrotaan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä kohti luvattua maata eli Kanaaninmaata. Siinainvuorella hän sai Jumalalta kymmenen käskyä. Mooses eli Raamatun mukaan 120-vuotiaaksi, mutta ei itse koskaan päässyt luvattuun maahan.

Perinteisissä uskonnollisissa näkemyksissä Mooseksen on yleensä arveltu eläneen Ramses II:n ollessa Egyptin faaraona. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä Mooseksen historiallisuudesta. Suurin osa tutkijoista katsoo, ettei Raamatun kuvauksen kaltaisen Mooseksen historiallisuutta voida todistaa, mutta israeliiteilla mahdollisesti olleen ainakin jonkinlainen Mooseksen kaltainen johtajahahmo.