Natsi-Saksa

Saksan valtakunta (1933–1943) Suur-Saksan valtakunta (1943–1945) Deutsches Reich Großdeutsches Reich
1933–1945
lippu 1935–1945 vaakuna 1935–1945
Saksa vuonna 1942:   Saksan valtakunta ja siihen liitetyt alueet   Norjan, Alankomaiden, Baltian ja Ukrainan valtakunnankomissariaatit   Wehrmachtin sotilashallinnon alainen alue
Valtiomuoto	totalitaarinen diktatuuri (yksipuoluejärjestelmä)
Valtionpäämies	Valtakunnanpresidentti (1933–1934): Paul von Hindenburg Johtaja ja valtakunnankansleri (1934–1945): Adolf Hitler Valtakunnanpresidentti (1945): Karl Dönitz
Pääkaupunki	Berliini
Pinta-ala
– yhteensä	633 786 km²
Väkiluku (1939)	78 800 000[1]
Historia
– nousu valtaan	30. tammikuuta 1933
– valtalaki	23. maaliskuuta 1933
– Anschluss	12. maaliskuuta 1938
– Puolan offensiivi	1. syyskuuta 1939
– Adolf Hitlerin kuolema	30. huhtikuuta 1945
– Berliinin sortuminen	2. toukokuuta 1945
– antautuminen	8. toukokuuta 1945
Viralliset kielet	saksa
Valuutta	Reichsmark
Tunnuslause	Ein Volk, ein Reich, ein Führer (”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”)
Kansallislaulu	”Deutschlandlied”
Edeltäjät	Itävallan liittovaltio  Weimarin tasavalta
Seuraajat	Itävallan miehitysvyöhykkeet Saksan miehitysvyöhykkeet
Infobox OK

Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa, joskus myös Kolmas valtakunta (saks. Drittes Reich) ja vanhemmissa lähteissä Hitler-Saksa,^[2][3] tarkoittaa vuosien 1933–1945 aikaista Saksan diktatuuria, jota hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP johtajanaan Adolf Hitler. Valtion virallinen nimi oli Saksan valtakunta (saks. Deutsches Reich) vuoteen 1943, jolloin siitä tuli Suur-Saksan valtakunta (saks. Großdeutsches Reich).

Kansallissosialistien valtaannousua ja Weimarin tasavallan epäonnistumista on selitetty ennen muuta ensimmäisen maailmansodan seurauksilla, kuten ”häpeärauhalla” ja vaikeilla talousongelmilla. Puolueen nousu valtaan mahdollistui 30. tammikuuta 1933, jolloin presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin uuden hallituksen johtajaksi eli valtakunnankansleriksi. Tuolloin hallituksessa oli mukana vielä muitakin puolueita, ja virallisesti kyseessä oli vain normaali hallituksen vaihdos, mutta varsin pian Hitler sai itselleen kaiken vallan. Maaliskuussa 1933 valittu parlamentti sääti valtalain, jolla Hitlerille myönnettiin poikkeuksellisen laajat valtuudet, aluksi neljäksi vuodeksi. Tämän mukaan hänellä oli oikeus säätää lakejakin ilman parlamentin myötävaikutusta. Tämän jälkeen parlamentti ei kokoontunut kuin muutamia kertoja antaakseen joillekin kaikkein tärkeimmille päätöksille virallisen vahvistuksen.

Natsi-Saksa menetti johtajansa, kun Hitler teki itsemurhan sodan viime hetkillä. Natsi-Saksan lakkaaminen oli seuraus sen tappiosta toisessa maailmansodassa. Sodan päättymisen jälkeen voittaneet järjestivät Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnit, joissa syytettiin ja tuomittiin kansallissosialisteja. Osa tuomituista teloitettiin.

1. ↑ Knaurs Lexikon, Th. Knaur Nachf. Verlag, Berlin 1939.
2. ↑ Kun venäläiset tulivat Berliiniin : päiväkirjan lehtisiä Hitler-Saksan viime ajoilta Finna.fi. Viitattu 21.9.2018.
3. ↑ Valtiopäivät 1970 pöytäkirjat II Eduskunta.fi. Viitattu 21.9.2018.