Neuvostoliiton johtaja

Neuvostoliiton johtajat luotsasivat Neuvostoliittoa sen historian ajan 1922–1991. Heistä ensimmäinen oli Vladimir Lenin, joka oli johtanut bolševikkeja vuodesta 1903.^lähde?

Omalla valtakaudellaan Josif Stalin esitti itsensä Leninin seuraajana ja työn jatkajana pyyhkien historian lehdiltä Leninin kuoleman jälkeiset johtajat, esimerkiksi vuosien 1924–1930 pääministeri Aleksei Rykovin, joka korvattiin Stalinin suosikilla Vjatšeslav Molotovilla. Stalin ajoi liittolaisineen Lev Trotskin maanpakoon 1929, ja suositun bolševikkijohtaja Sergei Kirovin murhasta vuonna 1934 alkaneissa Stalinin vainoissa tuomittiin ja teloitettiin monet aiemmin korkeissa asemissa olleen kommunistit kuten Grigori Zinovjev, Lev Kamenev ja Nikolai Buharin.

Myös Stalinin kuoleman jälkeen syntyi valtatyhjiö ja valtakamppailu. Lavrenti Berija esitti Georgi Malenkovia pääministeriksi ja Malenkov Berijaa varapääministeriksi, eikä kukaan uskaltanut vastustaa ehdotuksia. Berijalla oli tässä tilanteessa ylin valta. Molotov sai takaisin paikan ulkoministerinä ja Nikita Hruštšov joutui tyytymään paikkaan kommunistisen puolueen sihteeristössä. Kuitenkin Malenkov pidätytti Berijan 26. kesäkuuta 1953 ja hänet teloitettiin. Muutaman vuoden päästä Hruštšov mustamaalasi puoluekokouksessa Stalinin ja Malenkov ja Molotov syrjäytettiin.^[1]

1. ↑ Mønster Kjær, Esben: Stalinin kuolema käynnisti vaarallisen valtapelin Kremlissä Historia. 5.3.2023. Viitattu 28.1.2024.