Niilo Yli-Vainio

Niilo Yli-Vainio
Yli-Vainio jatkosodan lopulla.
Henkilötiedot
Syntynyt	23. helmikuuta 1920 Alahärmä, Suomi
Kuollut	16. marraskuuta 1981 (61 vuotta) Espanja[1][2]
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	Saarnaaja, evankelista, kirjailija
Vanhemmat	Emil ja Saima
Puoliso	Linnea (1940–)
Lapset	Aino, Leevi, Ruut, Antti, Eeva
Uskonnollinen kanta	Kristitty
Kirjailija
Äidinkieli	Suomi, ruotsi
Tuotannon kieli	Suomi, ruotsi
Kirjallinen suuntaus	Helluntaiherätys
Esikoisteos	Miten voisin pelastua
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Niilo Antti Johannes Yli-Vainio^[3] (23. helmikuuta 1920 Alahärmä – 16. marraskuuta 1981 Espanja) oli suomalainen saarnaaja, kansainvälinen evankelista ja kirjailija. Yli-Vainio oli 1970-luvun ja 1980-luvun alun tunnetuin helluntailainen saarnaaja Suomessa.

Yli-Vainion suurkokoukset alkoivat kesällä 1977, mitä ennen hän oli toiminut 30 vuotta saarnaajana helluntailiikkeen piirissä. Lapuan urheiluhallissa 1977 järjestetyt herätyskokoukset muodostuivat käännekohdaksi. Yli-Vainio herätti huomiota parantumisihmeillä. Tunnusmerkillistä kokouksille oli esirukousjakso, jonka aikana ihmiset kaatuivat rukouksen vaikutuksesta. Kokouksissa Yli-Vainio korosti sanomaa Jumalan rakkaudesta, anteeksiannosta ja henkilökohtaisen uskon elämää muuttavasta vaikutuksesta.^[4]

Henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi Yli-Vainion liike kosketti myös yhteiskunnallista elämää. Vuonna 1980 Yli-Vainio organisoi "olutmarssin", johon osallistui noin 10 000 mielenosoittajaa. Tavoitteena oli palauttaa keskioluen myynti alkoholiliikkeisiin. Yli-Vainio pettyi luterilaisen kirkon johtoon, joka ei ollut valmis yhteistyöhön tässä hankkeessa.^[4]

Yli-Vainion liikkeen vaikutuksesta useat viihdemaailman kuuluisuudet kertoivat kääntymyksestään uskoon. Monet kääntyneistä liittyivät helluntaiseurakuntiin, mutta osa jäi myös luterilaisen kirkon jäseniksi. Yli-Vainio kuoli marraskuussa 1981.^[4]

1. ↑ Träff 1978. Saari 1983
2. ↑ ”Tulenkantaja Alahärmästä”, Seija Maria Tarvainen, s. 15, 2001, Joensuun Yliopisto
3. ↑ Träff, s. 15
4. ↑ ^{a b c} Murtorinne, Eino (päätoim.): Kristinuskon historia 2000, s. 242. 3. osa. Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5.