Nikolai Karamzin

Nikolai Mihailovitš Karamzin (ven. Никола́й Миха́йлович Карамзи́н); 12. joulukuuta (J: 1. joulukuuta) 1766 Mihailovsk, Simbirskin kuvernementti – 3. kesäkuuta (J: 22. toukokuuta) 1826 Pietari) oli venäläinen kirjailija, kielitieteilijä, toimittaja, kielenkääntäjä ja historioitsija. Hän oli merkittävä venäjän kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen. Hän oli Aurora Karamzinin toisen aviomiehen isä.

Hän oli 1700-luvun lopun merkittävin venäläinen kirjailija, jonka tuotanto ja toiminta enteilivät jo seuraavaa kirjallisuuden taitekohtaa, romantiikan murrosta. Hän loi nimensä kirjailijana ilman hovia ja virkauraa sekä esitteli venäläiselle yleisölle uuden kirjallisen suuntauksen, sentimentalismin. Hänen työnsä ansiosta kertova proosa sai Venäjällä viimein laajaa hyväksyntää ja arvostusta.^[1]

Karamzin oli merkittävä kirjallisuuslehtien toimittaja, huomattava eurooppalaisen kirjallisuuden kääntäjä ja uransa lopulla hovin virallinen historiankirjoittaja. Karamzinin filosofiaa, kieltä ja kirjallisuutta käsittelevät esseet ja arviot muokkasivat venäläisen lukijakunnan makua, arvostuksia ja kirjallisuuskäsitystä ennennäkemättömän voimakkaasti. 1790–1820 -lukuja on joskus nimitetty Karamzinin kaudeksi, jolloin venäläinen lukijakunta laajeni huomattavasti ja ammattikirjailijoiden määrä kasvoi.^[1]

1. ↑ ^{a b} Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 2. Karamzin ja sentimentalismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia. Gaudeamus, 2015, 2. painos. EPUB 9789524957144.