Nominatiivi

Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto. Yksinkertaistaen nominatiivi on substantiivin, pronominin, adjektiivin tai numeraalin taivuttamaton muoto.

Nominatiivi vastaa yleensä seuraaviin kysymyksiin:

• kuka?
• mikä?
• ketkä?
• mitkä?
• millainen?
• millaiset?

Nominatiivi on sanan semanttisesti neutraalein muoto ja usein morfologisestikin vähiten merkitty. Esimerkiksi suomen kielessä yksikön nominatiivilla ei ole lainkaan sijapäätettä (talo-ø). Monikon nominatiivin pääte on -t (talo-t), joka on alkuperältään monikon tunnus. Tosin poikkeuksiakin on: islannin kielen maskuliinisukuisen substantiivin "hevonen" yksikön epämääräinen nominatiivimuoto on "hest-ur" (normaalissa kirjoituksessa väliviivaa ei merkitä), kun taas saman sanan yksikön epämääräinen akkusatiivimuoto kuuluu pelkästään "hest".

Nominatiivia käytetään ennen kaikkea predikatiivin (Lapsi on vilkas) sekä intransitiivi- ja transitiiviverbien subjektin (Mies juoksee, Mies syö omenaa) sijana. Lisäksi nominatiivi esiintyy taipumattoman appositioattribuutin sijana (Tohtori Mäkelä ilmoitti asiasta tarkastaja Niemiselle) ja puhuttelun sijana (Älä, hyvä ystävä, ole noin hupsu!).