Odysseia

Odysseia
Ὀδύσσεια
Latinankielinen pergamenttikäsikirjoitus Iliaasta ja Odysseiasta noin 1400-luvulta.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Homeros
Kieli	muinaiskreikka (homeerinen)
Genre	eeppinen runous, nostos
Julkaistu	750–650 eaa.[1]
Suomennos
Suomentaja	Otto Manninen, Pentti Saarikoski, Paavo Castrén
Julkaistu	1924, 1972, 2016
ISBN	951-0-16157-8, 951-1-17050-3, 978-951-1-29632-4
Sarja: Eeppinen kyklos
Edeltävä	Nostoi
Seuraava	Telegoneia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Odysseia (m.kreik. Ὀδύσσεια, ”Laulu Odysseuksesta”) on Homeroksen nimiin pantu muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Se on kirjoitettu homeerisella kreikalla ja daktyylisessä heksametrissä, ja kertoo eepoksen nimihenkilön Odysseuksen seikkailuista ja harharetkistä paluumatkallaan kotiin Troijan sodasta.^[1][2][3]

Eepoksen päähenkilö Odysseus on kreikkalaisessa mytologiassa Ithakan kuningas ja eräs tärkeimpiä Troijan sotaan osallistuneita kreikkalaisia sotapäälliköitä. Sota oli kestänyt kymmenen vuotta ja Odysseuksen kotimatka sen jälkeen toiset kymmenen vuotta. Näin Odysseus oli poissa kotoaan kaksikymmentä vuotta.^[4] Odysseuksen poissa ollessa hänen vaimonsa Penelope ja poikansa Telemakhos joutuvat kotona Ithakalla taistelemaan Penelopea kilpaa puolisokseen kosiskelevia miehiä vastaan, sillä ei ole varmaa, onko Odysseus enää elossa.^[1][2][3]

Yrittäessään päästä Troijasta kotiin Odysseus kohtaa monenmoisia vastoinkäymisiä, outoja kansoja ja vaarallisia hirviöitä. Hän menettää kaikki miehensä ja laivansa, mutta selviää lopulta kotiin, tapaa poikansa ja vaimonsa, ja surmaa kilpakosijat. Eepos kuvaa Odysseuksen vaiheita noin neljänkymmenen päivän ajalta, mutta kerronnassa tehdään lukuisia hyppäyksiä varhaisempiin tapahtumin ja kerrotaan kaikista niistä seikkailuista, joihin hän miehistöineen oli matkallaan joutunut.^[1][2][3]

Odysseia on eräänlainen jatko-osa samoin Homeroksen nimiin laitettuun Ilias-eepokseen, joka kertoo eräistä Troijan sodan keskeisistä tapahtumista. Yhdessä Iliaan kanssa Odysseia on länsimaisen kirjallisuuden kulmakiviä ja se on Iliaan jälkeen antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja koko länsimaisen kirjallisuuden toiseksi vanhin teos.^[5][6] Teoksen kautta termistä odysseia on tullut synonyymi eeppisille seikkailuille ja harharetkille.^[7]

1. ↑ ^{a b c d} Salmenkivi, Erja: "Kreikkalainen epiikka". Teoksessa Kivistö, Sari ym. 2007, s. 172–184.
2. ↑ ^{a b c} Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: "Odysseia". Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 375.
3. ↑ ^{a b c} Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 69–71, 78–81. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
4. ↑ Odysseuksen Argos-koiran sanotaan kuolleen kahdentenakymmenentenä vuonna; Homeros: Odysseia XVII.327. Vertaa: Odysseia II.174–176; XXIII.102; XXIII.170.
5. ↑ Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 3–13. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
6. ↑ de Romilly, Jacqueline: A Short History of Greek Literature, s. 1-–21. Traslated by Lillian Doherty. Chicago & London: The University of Chicago Press, 1985. ISBN 0-226-14311-2.
7. ↑ ”odysseia”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004.