Omatunto

François Chifflart: Omatunto (1877)

Omatunto on ihmisen henkilökohtainen tuntemus tai "sisäinen ääni", joka kertoo, onko teko moraalisesti hyvä tai oikein. Omantunnon ajatellaan antavan intuitiivisesti oikean vastauksen, kun yksilö pohtii jonkin toimensa moraalista oikeutusta.[1] Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus vetoaa omatuntoon:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.[2]

Melkein jokaisessa kulttuurissa esiintyy omaatuntoa vastaava käsite. Muinaiset egyptiläiset puhuivat sydämen äänestä, [1] ja sama sana esiintyy juutalaisten Vanhassa Testamentissa.[3] Hindut puhuivat näkymättömästä jumalasta, joka asuu ihmisen sisällä.[1]

Intuitionismiksi kutsutaan näkökantaa, jonka mukaan omatunto on ihmisen sisäinen kyky erottaa toisistaan oikea ja väärä. Empiristit taas katsovat, että omatunto on tulosta oppimisesta ja sen takia heijastelee henkilön ympäristössä vallitsevia arvoja.[1]

  1. a b c d Conscience Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.7.2022.
  2. Universal Declaration of Human Rights - Finnish United Nations. Viitattu 7.7.2022.
  3. Omatunto Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen Evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 7.7.2022. Viitattu 7.7.2022.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search