Ortodoksinen papisto

Ortodoksinen papisto on ortodoksisen kirkon sakramenttien toimittamiseen tai siinä avustamiseen vihitty ryhmittymä. Pappeus jakautuu ortodoksisessa kirkossa piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen. Piispan vihkimisen toimittaa kolme piispaa ja papit ja diakonit vihkii piispa. Pappeudessa toteutuu apostolinen suksessio eli seuranto. Papiksi voidaan vihkiä "nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana".^[1] Piispojen tulee olla naimattomia tai leskiä. Ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeutta, vaikka on esitetty näkemyksiä, että aikaisemmin käytössä ollut diakonissan virka olisi ollut rinnastettavissa papistoon.^[2] Ortodoksiseen sakramentaaliseen papistoon ovat aina kuuluneet piispa, pappi ja diakoni. Avustavaan papistoon ovat aina kuuluneet alidiakonit, lukijat ja alttariapulaiset eli ponomarit, jotka eivät ole papistoa sanan merkityksessä ollenkaan vaan vain apulaisia.

Ortodoksinen papisto voidaan jakaa niin sanottuun mustaan ja valkoiseen papistoon. Mustalla papistolla tarkoitetaan munkkiuteen vihkiytynyttä papistoa, kuten pappismunkit ja munkkidiakonit.^[3] Useimmat ortodoksiset piispat kuuluvat mustaan papistoon eli he nousevat virkaansa luostarin kautta. Valkeaan papistoon kuuluvat luostarilaitoksen ulkopuoliset piispat, papit ja diakonit. Useimmat papit ja diakonit ovat naimisissa, muutama harva on vannonut selibaattilupauksen ennen vihkimistä.^[3] Leskeksi jäänyt pappi ei saa avioitua uudestaan eikä solmia muutenkaan läheistä suhdetta naiseen. Jos näin tapahtuu, hän joutuu toimituskieltoon. Suomen ortodoksisessa kirkossa on tällaisia tapauksia sattunut useita, viimeksi lokakuussa 2011.^[4].

1. ↑ Sakramentit Suomen ortodoksinen kirkko.
2. ↑ FitzGerald, Kyriaki Karidoyanes: The Eve-Mary typology and women in the Orthodox Church: Reconsidering Rhodes Anglican Theological Review, Summer 2002. Viitattu 5.2. 2008. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
3. ↑ ^{a b} Loima 1999, s. 16-21
4. ↑ Jyrki Räikkä, Kirkko kieltää papilta rakkauden, Helsingin Sanomat 6.4.2012 s C 8