Osmium

ReniumOsmiumIridium
Ru

Os

Hs  
 
 


Yleistä
Nimi Osmium
Tunnus Os
Järjestysluku 76
Luokka siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 8
Jakso 6
Tiheys22,589[1] · 103 kg/m3
Kovuus7,0[2] (Mohsin asteikko)
Värihopeinen, sinertävä
Löytövuosi, löytäjä 1803, Smithson Tennant
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)190,23[3]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)185[2] pm
Kovalenttisäde128 pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f14 5d6 6s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 14, 2
HapetusluvutII, IV, VII
Kiderakenneheksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste3 303 K (3 030[2] °C)
Kiehumispiste5 285 K (5 012[2] °C)
Moolitilavuus- · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö789[2] kJ/mol
Sulamislämpö31,80[2] kJ/mol
Äänen nopeus4940 m/s 273,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus2,2[2] (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,130 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus12,3×106 S/m
Lämmönjohtavuus87,6[2] W/(m·K)
CAS-numero7440-04-2
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Osmiumkiteitä

Osmium (lat. osmium) on siirtymäalkuaineisiin kuuluva metallinen alkuaine. Se on jaksollisessa järjestelmässä 76. alkuaine ja sen kemiallinen merkki on Os. Osmiumin sulamispiste on 3 030 °C ja atomipaino 190,23. Se on jalometalli ja kuuluu platinametallien ryhmään. Osmium on tihein luonnollisesti esiintyvä alkuaine ja luonnossa hyvinkin harvinaista.

Osmiumin löysi 1803 Smithson Tennant liuottaessaan platinaa kuningasveteen. Tällöin jäi musta aines, jonka hän todisti myöhemmin koostuvan osmiumista ja iridiumista. Osmiumilla on hyvin vähän käyttökohteita; sitä voidaan käyttää metalliseoksissa vahvikkeena sekä muun muassa sähkölaitteiden kosketinpinnoissa. Osmium itsessään ei ole ihmiselle haitallista, mutta sen pinnalta haihtuva osmiumtetroksidi on myrkyllinen.

  1. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tiheys ei löytynyt
  2. a b c d e f g h Osmium Element Facts chemicool.com. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  3. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search