Panssarikauhu

Kanadalainen sotilas sotasaalis-panssarikauhun kanssa.

Panssarikauhu (alun perin panssarinkauhu) (saks. Panzerschreck, viralliselta nimeltään Raketenpanzerbüchse, lyhennettynä RPzB), on saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämä 88 millimetrin uudelleenladattava sinko. Olalta laukaistavaa asetta kutsuttiin joukkojen keskuudessa myös nimellä Ofenrohr (savupiippu).

Saksalaiset alkoivat kehitellä uudentyyppistä asetta panssarintorjuntakiväärin korvaajaksi alkuvuodesta 1943 Tunisiassa sotasaaliiksi saamiensa yhdysvaltalaisten kuudenkymmenen millimetrin M1A1-sinkojen pohjalta.

Toisin kuin lyhytkantoinen ja kertakäyttöinen panssarinyrkki, raskaampi panssarikauhu oli uudelleenladattava, ja ammuksen huomattavasti suurempi lähtönopeus teki aseen tehokkaaksi jopa sadan metrin päästä. Ensimmäinen malli RPzB 43 oli 164 cm pitkä ja painoi tyhjänä noin 9,25 kiloa. Sitä seurasi lokakuussa 1943 RPzB 54, joka oli varustettu käyttäjää raketin peräsuihkulta suojaavalla levyllä; ase painoi tyhjänä 11 kiloa. Seuraavassa mallissa, PzB-54/1, oli paranneltu raketti, lyhyempi putki ja sen käyttöetäisyys oli pidentynyt noin 180 metriin.


© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search