Paracelsus Baselissa

Paracelsus Baselissa
Jalmari Rinne (Erasmus) ja Teuvo Puro (Paracelsus)
Kirjoittaja	Mika Waltari
Kirjoitettu	1937–1943
Alkuperäiskieli	suomi
Aihe	idealistin ja edelläkävijän kohtalo; humanismin olemus ja kestävyys historiallisessa murroskohdassa
Tapahtumapaikka ja -aika	Basel vuonna 1527
Kantaesitys	21. maaliskuuta 1943
Kantaesityspaikka	Suomen Kansallisteatteri, Helsinki
Henkilöt
Henkilöt	Paracelsus Dorothea Oporinus Erasmus Fugger
Infobox OK

Paracelsus Baselissa on Mika Waltarin kirjoittama näytelmä vuodelta 1943. Se kertoo lääkäristä ja luonnonparantajasta Paracelsuksesta, joka asui Baselissa 1526–1527 ja piti luentoja lääketieteestä. Paracelsus puolusti tieteen vapautta ja riippumattomuutta kirkosta, empiiristä tutkimusta sekä kansankieltä tieteen kielenä, mutta hän joutui vaikeuksiin ympäristönsä kanssa. Näytelmän henkilöt ovat suurimmaksi osaksi historiallisia, ja myös monet sen tapahtumat perustuvat tutkittuun historiaan.^[1]

Näytelmän teema on idealistin ja edelläkävijän kohtalo itsekkäiden vallanpitäjien ja sokean kansanjoukon käsissä. Se käsittelee myös keskieurooppalaisen humanismin olemusta ja kestävyyttä historiallisessa murroskohdassa. Näytelmän aiheella on selvä yhteys sen kirjoitusaikaan, fasismin nousuun ja toiseen maailmansotaan.

Waltari valmisteli näytelmää poikkeuksellisen huolellisesti, ja hän tavoitteli sillä kansainvälistä menestystä. Näytelmän oli tarkoitus valmistua Paracelsuksen 400-vuotismuistojuhlaan 1941, mutta se viivästyi sodan syttymisen vuoksi ja sai ensi-iltansa vasta maaliskuussa 1943 Suomen Kansallisteatterissa. Näytelmää on pidetty kunnianhimoisena ja henkilökuvaukseltaan yhtenä parhaimpana Waltarin vakavista draamoista. Se on kiinnostava myös Waltarin historiallisten romaanien, etenkin Mikael Karvajalan edeltäjänä.

1. ↑ Rajala 1998 s. 161–163