Pietarin kuvernementti

Pietarin kuvernementti Санкт-Петербургская губерния Петроградская губерния Ленинградская губерния
Vaakuna
Pietarin kuvernementti Venäjän kartalla vuonna 1914.
Valtio	Venäjä
Perustettu	1717
Lakkautettu	1927
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Pietari
Pinta-ala  (39 203,3 neliövirstaa (1897)[1])	44 615 km²
Väkiluku (1897)  ([1])	2 112 033
Infobox OK

Pietarin kuvernementti (myös lääni; ven. Санкт-Петербу́ргская губе́рния, Sankt-Peterburgskaja gubernija), vuodesta 1914 virallisesti Petrogradin kuvernementti (Петрогра́дская губе́рния, Petrogradskaja gubernija), vuodesta 1924 Leningradin kuvernementti (Ленингра́дская губе́рния, Leningradskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1710–1927. Sen hallintokaupunkina toimi Pietari (Leningrad).

Pietari I perusti vuonna 1703 Inkerinmaan kuvernementin, joka vuonna 1710 nimettiin uudelleen Pietarin kuvernementiksi. Vuonna 1719 se jaettiin 11 provinssiksi, joista Pietarin provinssi käsitti Pietarin ja Pähkinälinnan kaupungit, Retusaaren sekä Jaaman ja Kaprion kihlakunnat. 1780-luvun alussa kuvernementti jaettiin Pietarin, Pähkinälinnan, Sofijan, Possatan, Kaarostan, Jaaman ja Narvan kihlakunniksi. Vuodesta 1848 lähtien se käsitti Pietarin, Pähkinälinnan, Saaren, Pietarhovin, Jaaman, Outovan, Lugan ja Uuden-Laatokan kihlakunnat.^[2]

1800-luvun lopussa Pietarin kuvernementin pinta-ala oli 39 203 neliövirstaa^[1] eli noin 44 615 neliökilometriä. Se rajoittui pohjoisessa Suomeen ja Aunuksen kuvernementtiin sekä idässä Novgorodin, etelässä Pihkovan ja lännessä Vironmaan kuvernementteihin.

Asukkaita oli vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 2,1 miljoonaa, joista 67,3 % asui kaupungeissa, etupäässä Pietarissa.^[1] Maaseutuväestö käsitti venäläisten lisäksi inkerinsuomalaisia, inkeroisia, vatjalaisia, saksalaisia, virolaisia ja lättejä.^[3] Pietarin kaupungin ulkopuolella ortodokseja oli 78,4 %, luterilaisia 17 %, katolisia 2,4 % ja vanhauskoisia 1,6 %.^[2]

Tietosanakirja (1909-1922) kertoi puolestaan kuvernementin pinta-alaksi 53 768 neliökilometriä ja vuoden 1912 asukasluvuksi jo 2 949 000 henkeä. Väestöstä lukutaitoisia oli 55,1 % (Venäjällä keskimäärin 22,9 %). Maatalouden parissa työskenteli 25,3 % (vähemmän kuin missään muualla Venäjällä), teollisuudessa 24,3 %, kaupan ja liikenteen parissa 13,2 % väestöstä.^[4]

Vuonna 1927 Leningradin, Murmanskin, Novgorodin, Pihkovan ja Tšerepovetsin kuvernementeista muodostettiin Leningradin alue.

1. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Demo1897 ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (Brockhaus–Jefron -tietosanakirjan (1890—1907) artikkeli verkkomuodossa) dic.academic.ru. Viitattu 14.1.2011. (venäjäksi)
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Demo1897ethn ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Tietosanakirja ei löytynyt