Piidioksidi

Piidioksidi
Tunnisteet
CAS-numero	7631-86-9
PubChem CID	24261
Ominaisuudet
Molekyylikaava	SiO2
Moolimassa	60,08
Ulkomuoto	Valkoinen jauhe
Sulamispiste	1 600–1 725 °C
Kiehumispiste	2 230 °C
Tiheys	2,648 g/cm3
Liukoisuus veteen	Ei liukene veteen
Infobox OK

Piidioksidi eli silika (SiO₂) on piin ja hapen yhdiste. Mineraalina se tunnetaan nimellä kvartsi.

Piidioksidi esiintyy luonnossa kolmessa kidemuodossa: heksagonaalinen kvartsi, kuutiollinen kristobaliitti ja heksagonaalinen tridymiitti. Lisäksi tunnetaan kolme muuta muotoa: keatiitti, koesiitti ja stishoviitti. Kvartsikide voi olla oikea- tai vasenkätinen, ja eri muodot kääntävät valon polarisaatiosuuntaa eri tavalla. Piidioksidi on varsin kovaa ainetta, ja sitä voi käyttää hionnassa. Mohsin kovuusasteikossa sen kovuus on 7.

Piidioksidia käytetään elintarviketeollisuudessa paakkuuntumisenestoaineena. Sen E-koodi on E551.^[1]

Jos piidioksidikide kuumennetaan sulamispisteeseen (noin 1 600 °C) ja sulan annetaan jäähtyä, syntyy amorfista piidioksidia eli silikalasia (engl. fused quartz). Silikalasilla on hyvin pieni lämpölaajenemiskerroin ja siksi sitä käytetään kuumennusta kestävien lasiesineiden valmistukseen. Piidioksidi on silikaattien ohella tavallisen lasin pääasiallinen materiaali.

Silikageeli on vesilasista eli natriumsilikaatista valmistettua huokoista piidioksidin ja piihappojen seosta, jota käytetään kosteutta sitovana aineena. Sitä käytetään myös elintarvikelisäaineena vähentämään vaahtoamista. Mikropiireissä hapetettu pii on tehokas eriste.

Mikrosilika on erittäin hienojakoista amorfista piidioksidia, jota käytetään betonin täyte- ja lujiteaineena. Se koostuu noin 0,1 mikronin kokoisista hiukkasista, joiden hienous on 50-kertainen normaalin sementin ominaispinta-alaan verrattuna.^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Ruokavirasto.Piidioksidi ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Semtu.microsilica ei löytynyt