Pop-taide

Tomaattikeittopurkkeja, joita Andy Warhol käytti teoksissaan.

Pop-taide on Isossa-Britanniassa 1950-luvun puolivälissä syntynyt taiteen suuntaus, joka perustui siihen havaintoon, että massoittain tuotetut kulutustavarat, elokuvat, mainokset ja popmusiikki olivat tulleet kaikkien jakamaksi arjen kulttuuriksi. Niistä saatiin uuden estetiikan ainekset.

Pop-taide syntyi Lontoon Institute of Contemporary Artin puitteissa kokoontuneen The Independent Groupin piirissä. Sen merkittäviä henkilöitä olivat termin keksinyt taidekriitikko Lawrence Alloway, arkkitehdit Alison ja Peter Smithson, sekä arkkitehtuurin historioitsija Reyner Banham, ja taiteilijat Eduardo Paolozzi ja Richard Hamilton.

Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa kehitettiin vastaavanlaisia ajatuksia. Pop-taide saikin suurimman vastineensa Yhdysvalloissa 1960-luvulla, jossa sitä on pidetty vastareaktiona abstraktille ekspressionismille. Yhdysvaltalainen pop-taide sai vaikutteita myös dada-liikkeeltä sekä presisionisteilta.[1]

Pop-taiteen kuten popmusiikinkin tavoitteena oli ottaa haltuun mielikuvia populaarikulttuurista pikemminkin kuin taiteen elitistisestä kulttuurista. Aikoinaan pop-taide suuntautui laajoille yleisöille.

  1. Precisionism Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search