Posliini

Tanssijat. Meissen-posliinia. Vuoden 1744 malli.

Posliini eli porsliini on kaoliinista, maasälvästä ja kvartsista polttamalla valmistettu valkoinen, kova ja hieman läpikuultava keraaminen aine. Posliini poltetaan noin 1300-1400 asteessa.[1]

Posliini syntyy siten, että maasälpä ja kvartsi muodostavat sulaessaan silikaatteja, jolloin ne muodostavat tiiviin seoksen sulamattomien kaoliinihiukkasten kanssa.

Perinteinen posliini sisältää 50 % kaoliinisavea, 25 % maasälpää ja 25 % kvartsia[1]. Jos edellä mainittuun seokseen sekoitetaan luutuhkaa, se sulaa helpommin. Raaka-aineiden suhteita vaihtelemalla saadaan koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia posliinilaatuja.

Kiinalainen ja japanilainen posliini on poltettu luonnosta saaduista, helposti sulavista saviseoksista.

Posliini on korkeapolttoista keramiikkaa, koska se lasitetaan 1300-1400 celsiusasteessa[2]. Posliini poltetaan jopa kolmeen kertaan. Ensimmäisessä poltossa (raakapoltto) 950–1 000 °C:ssa esineestä tulee luja mutta huokoinen. Toisessa poltossa (lasituspoltto) lämpötila on 1 300–1 400 °C. Koristekuviointien värit poltetaan kolmannessa poltossa 700–800 °C:ssa.

Posliinia käytetään astioissa, koriste-esineissä, sähköteollisuudessa sen hyvän sähköeristyksen vuoksi sekä kemianteollisuudessa, koska se kestää liuosten syövyttävää vaikutusta paremmin kuin lasi. Posliini on myös mekaanisesti lasia vahvempi ja sen lämpölaajenemiskerroin on alhainen. Poltettu posliini on lujaa ja kestävää.

  1. a b Keramiikan terminologiaa | Astiataivas.fi - Vanhojen astioiden ystävien löytöpaikka www.astiataivas.fi. Viitattu 15.1.2024.
  2. Keramiikan terminologiaa | Astiataivas.fi - Vanhojen astioiden ystävien löytöpaikka www.astiataivas.fi. Viitattu 5.4.2024.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search