Protaktinium

ToriumProtaktiniumUraani
Pr

Pa

-  
 
 


Yleistä
Nimi Protaktinium
Tunnus Pa
Järjestysluku 91
Luokka aktinoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 7
Tiheys15,37[1] · 103 kg/m3
Värihopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1913, Kasimir Fajans ja O. H. Göhring
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)231,03588(1)[2]
Kovalenttisäde200[1] pm
Van der Waalsin säde243[3] pm
Orbitaalirakenne[Rn] 5f26d17s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 20, 9, 2
Hapetusluvut+II, +III, +IV, +V[4]
Kiderakennetetragoninen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1 841 K (1 568[5] °C)
Kiehumispiste4 273 K (4 000[6][7] °C)
Höyrystymislämpö481[1][6] kJ/mol
Sulamislämpö12,34[6] kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus1,5 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus5.6×106 S/m
Lämmönjohtavuus47[1] W/(m·K)
CAS-numero7440-13-3
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Protaktiniumia

Protaktinium (lat. protactinium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pa ja järjestysluku 91. Se on radioaktiivinen aktinoidi, jolla ei ole pysyviä isotooppeja. Protaktinium on eräs harvinaisimmista maapallolla esiintyvistä alkuaineista. Sen luonnossa yleisimmän isotoopin 231Pa puoliintumisaika on 32 760 vuotta. Protaktiniumia muodostuu uraanin tai toriumin hajotessa, ja se muuttuu radioaktiivisessa hajoamisessa aktiniumiksi.

Protaktiniumia syntyy ydinreaktoreissa, joissa se on ei-toivottu sivutuote, jota kerääntyy ydinjätteeseen lisäten sen radioaktiivisuutta ja ympäristöhaittoja.[8] Koska protaktinium on erittäin harvinaista sekä radioaktiivista ja myrkyllistä, sillä ei ole juuri mitään teknillistä tai taloudellista käyttöä tieteellisen perustutkimuksen ulkopuolella.[1][3]

Alkuaineen nimi tulee kreikan sanasta protos, ensimmäinen, ja toisesta alkuaineesta aktinium, joksi protaktinium hajoaa.[9]

  1. a b c d e Protactinium Properties americanelements.com. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
  2. Standard Atomic Weights of 14 Chemical Elements Revised. Chemistry International, 29.10.2018, 40. vsk, nro 4, s. 23–24. IUPAC. doi:10.1515/ci-2018-0409. ISSN 1365-2192. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
  3. a b David Hobart: Periodic Table of Elements: alkuaine 91 Los Alamos National Laboratory heinäkuu 2013. Viitattu 28.10.2015. (englanniksi)
  4. Mjasoedov et al.
  5. Protactinium Chemistry Explained. Viitattu 7.11.2016. (englanniksi)
  6. a b c Protactinium Chemicool. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
  7. Technical data for the element Protactinium periodictable.com. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
  8. Groult, Henri: Fluorinated materials for energy conversion. s. 562–565. Elsevier Ltd, 2005. ISBN 0-08-044472-5. Kirja Googlen haussa. (englanniksi)
  9. Marko Hamilo: Mendelejev ennusti protaktiniumin 25.10.2005. Helsingin Sanomat (alkuainesarjan artikkeli protaktiniumista). Arkistoitu . Viitattu 27.10.2015.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search