Psykoanalyysi

Osa artikkelisarjaa
Psykologia
Perustyypit Behaviorismi Biologinen Differentiaali Evoluutio Havainnot Kehitys Kognitiivinen/Kognitivismi Kokeellinen Kulttuuri Kulttuurienvälinen Kvantitatiivinen Käyttäytymisgenetiikka Matemaattinen Neuro Persoonallisuus Poikkeavuus Positiivinen Psykodynaaminen Psykometriikka Sosiaali Vertaileva
Käytännöllinen Ennuste Ergonomia Humanistinen Kasvatus Kliininen Koulu Kriittinen Kuluttaja Käyttäytymisanalyysi Liikenne Lääketieteellinen Musiikki Ohjaus Oikeus Politiikka Ravinto Sotilas Terveys Työ Urheilu Uskonto Yhteisö Ympäristö
Lisää aiheesta Fenomenologia Kulttuurihistoria Psykoanalyysi
Historia Teemasivu
n k m

Psykoanalyysi (saks. Psychoanalyse < kreik. ψυχή ’sielu’ + άνάλυσις ’erittely’) on psykologinen teoria. Sitä alkoi kehittää itävaltalainen neurologi Sigmund Freud 1900-luvun alussa. Psykoanalyysi perustuu persoonallisuusteoriaan, joka tarkastelee erityisesti ihmisen tiedostamatonta eli ei-tietoisia psyykkisiä prosesseja ja jossa varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsuuden kokemusten merkitystä ihmisen kehitykselle pidetään tärkeänä. Psykoanalyysiin pohjautuvat myös useat syvyyspsykologian koulukunnat.^[1]

Psykoanalyysissa psykoanalyytikko auttaa potilasta ymmärtämään mielenterveyden häiriöiden taustalla piileviä mielensisäisiä ristiriitoja, minkä tarkoituksena on helpottaa potilaan estoja ja ahdistusta. Mielensisäiset konfliktit paljastuvat tulkitsemalla ja empaattisesti kuvaamalla potilaan mielleyhtymiä, tunteensiirtoa, unia ja niin sanottuja virhe- ja oiretoimintoja. Apuna voidaan käyttää myös huomion kiinnittämistä potilaalle ominaisiin käyttäytymiseen tai hänen lihasjännityksiinsä.^[1]

1. ↑ ^{a b} Pieni tietosanakirja. Osa III, s. 593. Kokonaan uusittu laitos. Toimituskunta Arvi Poijärvi, J. A. Wecksell, R. H. Oittinen ja I. Havu. Helsinki: Otava, 1951.