Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Vallankumouksen taustalla oli kansalaisten tyytymättömyys kuningas Ludvig XVI:n itsevaltaiseen hallintoon sekä valistusaatteiden vaikutus. Porvareista oli myös tullut yhtä varakkaita ja vaikutusvaltaisia kuin kuninkaasta ja he haastoivat kuninkaan valta-asemaa. Vuosia 1789–1792 on kutsuttu vallankumouksen liberaaliksi vaiheeksi, jolloin sen johdossa olivat uudistusmieliset aateliset kuten La Fayette ja Mirabeau. Tätä vaihetta hallitsivat feodalismin ja säätyerioikeuksien purkaminen sekä perustuslaillinen monarkia. Vuonna 1792 alkoivat vuosia jatkuneet vallankumoussodat, joissa Ranska soti yksinään Euroopan muita suurvaltoja vastaan suurella menestyksellä. Samana vuonna vallankumous sai radikaalimman käänteen, monarkia kumottiin ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Kuningas Ludvig XVI tuomittiin kuolemaan.
Radikaalia linjaa edustaneiden jakobiinien valtaannousu johti vuosina 1793–1794 terrorin ajaksi kutsuttuun diktatoriseen vaiheeseen, jolloin vallankumouksen vastustajia vainottiin ankarasti ja tuhansia ihmisiä teloitettiin giljotiinilla. Lähes diktaattorina hallinneen Maximilien Robespierrenkukistamisen jälkeen seurasi vuosina 1795–1799 direktorion ajaksi kutsuttu vaihe, jolloin sekä kuningasmielisten että äärivasemmistolaisten valtaannousuyritykset tukahdutettiin. Vallankumouksen katsotaan päättyneen vuonna 1799, jolloin kenraali Napoleon Bonaparte nousi valtaan sotilasvallankaappauksella. Hän lakkautti tasavallan kruunauttaessaan itsensä keisariksi vuonna 1804. Napoleonin kukistumisen jälkeen alkoi vuosina 1814 ja 1815 restauraation aika, jolloin vallankumousta edeltänyt järjestys pyrittiin palauttamaan. Monet vallankumouksen vaikutuksista osoittautuivat kuitenkin peruuttamattomiksi.