Rationaalisuus

Rationaalisuus tarkoittaa kykyä^[1] käyttää subjektiivisen emootion (tunteiden, hahmottamisen, kokemusten ja havaintojen^[2]) ja objektiivisen tiedon vuorovaikutusta hyödykseen päätöksenteossa^[3] vaistojen ja perinteen lisäksi tai niiden sijaan.^[4] Rationaalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen ajatuksellinen arviointi ja usein myös jonkin formaalin järjestelmän kuten logiikan tai matematiikan käyttö avuksi. Rationaalisuuteen kuuluu tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja toteutus sekä edelleen toteutuksen arviointi ja niin edelleen. Rationaaliselta ajattelulta edellytetään väitteiden johdonmukaista ja ristiriidatonta perustelua.^[5]

Rationaalisuudelle vastakkainen ajattelutapa on irrationaalisuus.

1. ↑ Niiniluoto & Halonen 1997, s. 51
2. ↑ Pietarinen, Juhani: Suomalaisen filosofian vaiheita, s. 85. Turku: Areopagus, 2015. ISBN 978-952-99791-8-9.
3. ↑ Damasio, Antonio: Descartesin virhe. Emootio, järki ja ihmisen aivot, s. 12. (Descartes’ Error. Emotion, Reason, and the Human Brain, 1994.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2001. ISBN 952-5202-49-6.
4. ↑ Anttonen, Salla: ”2 Yhteiskunnallis-historiallisen oppimisen, moraalin ja vallan dialektiikka”, Valta, moraali ja yhteiskunnallis-historiallinen oppiminen: sivistyshistoriallinen tie kansallissosialistisesta totuuden politiikasta demokratisoiviin uudelleenkoulutusohjelmiin. väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. ISBN 951-42-5110-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.7.2013).
5. ↑ Sulkunen, Pekka: Johdatus sosiologiaan, s. 17. Helsinki: WSOY, 1987.