Raymond Aron

Raymond Aron
Henkilötiedot
Syntynyt14. maaliskuuta 1905
Pariisi, Ranska
Kuollut17. lokakuuta 1983 (78 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Léon Brunschvicg
Oppilaat Jean-Jacques Salomon ja Pierre Hassner
Tutkimusalue sosiologia
Palkinnot Erasmus-palkinto (1983)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi17. lokakuuta 1983 Pariisi)[1] oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija.[2] Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.[1]

Aron väitteli tohtoriksi historian filosofiasta Pariisissa École normale supérieuressa vuonna 1930.[1] Hän opiskeli vuosina 1930–1933 Saksassa, missä hän todisti Adolf Hitlerin valtaannousua.[3] Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 Aron toimi professorina Toulousen yliopistossa. Vuosina 1955–1968 Aron toimi professorina Sorbonnessa.[1] Hän tutki erityisesti sodan sosiologiaa[4] ja ongelmia modernissa teollisuusyhteiskunnassa.[2] Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu muiden muassa L'Opium des intellectuels (1955), jossa hän kritisoi vasemmiston konformismia ja marxilaisten hallintojärjestelmien totalitaristisia piirteitä.[1]

Aron sai mainetta terävällä ja epäsovinnaisella kirjoitustyylillään eri lehdissä.[4] Hän kirjoitti kolumneja Le Figaroon vuosina 1947–1977.[1] Aronille myönnettiin Erasmus-palkinto vuonna 1983.

  1. a b c d e f Raymond Aron Britannica.com. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  2. a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 650. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Hoffman, Stanley: Raymond Aron (1905–1983) The New York Review of Books. 8.12.1983. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
  4. a b Huovinen, Pentti & Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 13–14. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search