Renessanssin taide

Renessanssin taiteen aika oli taiteiden historian suurimpia kukoistuskausia. Renessanssi sai alkunsa Firenzessä vuoden 1400 aikoihin. Sen päätyessä Alppien pohjoispuolelle Italia oli jo siirtymässä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen keskiajan välikauden jälkeen. Täten Giorgio Vasari antoi uudelle kehitykselle nimen "renessanssi",^[1] uudelleensyntyminen.^[2]

Uutta tuntumaa etsittiin innokkaasti kaikissa taiteissa. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena ja tilan uudentyyppisenä käsittelynä.^[1] Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä.^[2] Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa oli mahdollista ottaa vaikutteita suoraan antiikin saavutuksista ja kilpaillakin niiden kanssa.^[1] Yleensä ottaen normina olivat antiikin taideteokset ja arkkitehtuuri.^[2]

Arkkitehtuurissa uusia pyrkimyksiä heijasti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas vaikutteita sovellettiin aikakauden elämää kuvaavissa novelleissa. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} ”renessanssin taide”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
2. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä jyu-yleis ei löytynyt