Renium

Volframi ← Renium → Osmium Tc ↑ Re ↓ Bh       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Renium
Tunnus	Re
Järjestysluku	75
Luokka	siirtymämetalli
Lohko	d-lohko
Ryhmä	7
Jakso	6
Tiheys	21,02 · 103 kg/m3
Väri	Väritön
Löytövuosi, löytäjä	1925, Walter Noddack, Ida Tacke ja Otto Berg
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)	186,207[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	135 pm
Kovalenttisäde	159 pm
Orbitaalirakenne	[Xe]4f145d56s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 13, 2
Hapetusluvut	+VII, +VI, +IV, +II
Kiderakenne	Heksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	Kiinteä
Sulamispiste	3 453 K (3 180[2] °C)
Kiehumispiste	5 903[3] K (5 630 °C)
Moolitilavuus	8,86 · 10−3 m3/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,9 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,137 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus	5.6×106 S/m
CAS-numero	7440-15-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Renium (lat. rhenium) on hopeanvalkoinen, kiiltävä, sitkeä ja venyvä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 762 kJ/mol sekä CAS-numero 7440-15-5. Renium on harvinaisempaa kuin kulta tai platina, eikä muodosta mineraaleja, vaan esiintyy pieninä pitoisuuksina muiden metallien malmeissa, erityisesti molybdeniitissä ja gadoliniitissa. Reniumilla on alkuaineista neljänneksi suurin tiheys, kolmanneksi korkein sulamispiste ja toiseksi korkein kiehumispiste^[3].

1. ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä HS ei löytynyt
3. ↑ ^{a b} Zhang, Yiming: Corrected Values for Boiling Points and Enthalpies of Vaporization of Elements in Handbooks. Journal of Chemical & Engineering Data, 11.1.2011, 56. vsk. Artikkelin verkkoversio.