Romantiikka

Romantiikka oli 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka puhkesi kukoistukseen Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa. Saksan ohella romantiikka sai suosiota Englannissa ja Ranskassa, ja myöhemmin sitä on esiintynyt todennäköisesti kaikissa mantereen kulttuureissa.

Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin. Toisaalta erityisesti saksalainen varhaisromantiikka oli luonteeltaan hyvin filosofista ja teoreettista. Sen kirjallisuusteoreettiset käsitykset, jotka painottivat esimerkiksi kaunokirjallisten teosten monimerkityksistä ironiaa ja metafiktiivisyyttä, löydettiin uudelleen erityisesti postmodernismissa, ja 1960-luvulta alkaen romantikkojen tekstejä julkaistiin myös uudelleen entistä tarkempina kriittisinä editioina. Tämän myötä kuva romantiikasta yksipuolisesti tunteellisuutta ja mielikuvitusta korostaneena suuntauksena asettui myös osin kyseenalaiseksi.^[1]

1. ↑ Beiser 2003, s. 1–3.