Saksan valtakunnankansleri

Valtakunnankansleri (saks. Reichskanzler) oli Saksan valtakunnan hallituksen johtajan eli pääministerin virkanimike vuosina 1871–1945. Ensimmäinen valtakunnankansleri oli Preussin pääministeri Otto von Bismarck vuosina 1871–1890. Nimike säilyi samana sekä Saksan keisarikunnassa että Weimarin tasavallassa. Natsi-Saksassa kanslerin ja valtakunnanpresidentin virat yhdistettiin vuonna 1934 Adolf Hitlerille, johon sen jälkeen viitattiin pääasiassa nimikkeellä Führer (”johtaja”). Valtakunnankanslerin nimike siirtyi lopullisesti historiaan Saksan valtakunnan lakattua olemasta toukokuussa 1945. Vuonna 1949 perustetussa Saksan liittotasavallassa hallituksen johtajan nimikkeeksi otettiin liittokansleri. Saksan demokraattisessa tasavallassa vastaava virkanimike oli pääministeri. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 pysyttiin liittotasavallan titteleissä.

Valtakunnankansleri, liittokansleri ja ”ministeripresidentti” tarkoittavat kaikki samaa asiaa eli pääministeriä.

Valtakunnankanslerin virka-asuntona oli Bismarckin ajoista alkaen Berliinissä sijainnut valtakunnankanslia, joka raunioitui toisen maailmansodan pommituksissa ja purettiin sodan jälkeen.