Sarkoidoosi

Sarkoidoosi
Keuhkoröntgenkuva, jossa nähdään sarkoidoosiin sopivaa solmukemaista kuviolisää keuhkoporttien alueella.
Ala	Keuhkosairaudet
Oireet	Yskä, hengenahdistus, rintakipu, väsymys, kuume
Esiintyvyys	Vallitsevuus noin 2.8/10 000 (Suomi)
Kuolleisuus	Hyvin harvinaista
Diagnosointi	Keuhkoröntgenkuvaus, verikokeet, kudosnäytteen mikroskooppitutkimus
Ehkäisy	Ei tunnettuja menetelmiä
Hoito	Tulehduskipulääkkeet, prednisoloni
Luokitus
ICD-10	D86.0
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Sarkoidoosi on granulomatoottinen tulehdussairaus, jota ilmenee monissa elimissä pääosin nuorilla aikuisilla.

Granuloomat ovat krooniseen tulehdukseen liittyviä pieniä tulehdussolukertymiä, jotka voivat sarkoidoosissa esiintyä lähes missä tahansa elimessä – tavallisinta tulehdus on keuhkoissa. Sarkoidoosi voi alkaa äkillisesti (akuutti sarkoidoosi) tai vähitellen ja olla vakaa tai etenevä (krooninen aktiivinen sarkoidoosi). Pääosa akuuteista tautimuodoista paranee ilman hoitoa noin 1–2 vuoden kuluessa, mutta joskus tauti kroonistuu.

Sarkoidoosin vallitsevuus Suomessa on noin 2.8/10 000. Taudin syyt ovat huonosti tunnetut – se ilmenee tavallisimmin 20–40 vuoden iässä. Tavallisimpiin oireisiin kuuluvat muun muassa yskä, hengenahdistus, kyhmyruusu, nivelturvotus, silmäoireet ja imusolmukkeiden kasvu. Yleisoireena esiintyy väsymystä, huonokuntoisuutta ja kuumetta. Sydän- ja neurosarkoidoosi voivat aiheuttaa vaikeitakin sydämen ja hermoston toimintahäiriöitä.

Sarkoidoosi diagnosoidaan muun muassa laajan kliinisen tutkimuksen, keuhkojen röntgenkuvauksen ja toimintakokeiden, laboratoriotutkimusten kuten verenkuvan, kalsiumin ja ACE-entsyymin määrityksen sekä kudosnäytteen mikroskooppitutkimuksen avulla. Sarkoidoosia hoidetaan pääasiassa tulehdusta lievittävillä ja immuunijärjestelmää lamaavilla lääkkeillä, kuten tulehduskipulääkkeillä ja kortikosteroideilla (prednisoloni), tai näiden ollessa riittämättömiä, lääkehoidossa voidaan käyttää metotreksaattia tai TNF-estäjiä (esim. infliksimabi).