Sekatavarakauppa

Sekatavarakauppa on pääosin historiallinen vähittäiskaupan tyyppi, jossa yhdistyvät palvelu, lukuisat tuoteryhmät ja suhteellisen pieni myymälän pinta-ala. Perinteinen sekatavarakauppa on toiminta-ajatukseltaan tiettyyn tuoteryhmään keskittyvän erikoisliikkeen ja myymäläpinta-alaltaan laajan hypermarketin vastakohta. Sekatavarakauppoja on toiminut sekä kaupungissa että maaseudulla. Kyläkaupoilla on edelleen sekatavarakaupan piirteitä.

Sekatavarakauppaa ei tule sekoittaa osto- ja myyntiliikkeiden harjoittamaan käytettyjen tavaroiden sekalais- eli diverssikauppaan. Toiminnan tilastoinnissa sekatavarakauppa voitiin Suomessa rinnastaa siirtomaatavarakauppaan.^[1]

Talouselämän hakemisto Sinisessä kirjassa (1953) mainitaan sekatavarakauppa omana toimialanaan, mutta todetaan, että sitä harjoittavat vähittäisliikkeet esitetään ainoastaan toiminimien mukaisessa järjestyksessä. Sekatavarakauppaa ei siis ryhmitellä tuotteittain.^[2]

Sekatavarakauppa saattaa muodostaa osan yrityksen toiminnan kokonaisuudesta, mikä näkyy liikkeiden nimissä ja kuvauksissa, esimerkiksi "väri- ja sekatavarakauppa"^[3] tai "ruoka- ja sekatavarakauppa".^[4]

1. ↑ Honko & Virtanen 1966
2. ↑ Sininen kirja: Suomen talouselämän hakemisto 1953, 1165 hakusana sekatavarakauppoja
3. ↑ Lähde: valokuvan tiedot: Väri ja sekatavarakauppa K. Koskinen (kuvannut K. Havas) Finna. Museokeskus Vapriikki. Viitattu 5.8.2016.
4. ↑ Lähde: valokuvan tiedot: Ruoka- ja sekatavarakauppa J.K. Salminen Postikatu 15:ssä, Kotka Finna. Kymenlaakson museo. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 5.8.2016.