Siirtomaa

Siirtomaa eli kolonia on jonkin valtion hallinnassa oleva, mutta sen rajojen ulkopuolinen (usein merentakainen) alue, jonka väestö koostuu emämaasta muuttaneista ja alkuperäisväestöstä.^[1]

Siirtomaita syntyi etenkin löytöretkien tuloksena 1500-luvulta alkaen, kun lännen valtiot hallitsivat kaukaisia maa-alueita varsinkin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mutta myös eräillä rannikkoseuduilla Afrikassa, Australiassa ja Aasiassa.

Siirtomaavalta purkautui nopeasti 1950- ja 1960-luvuilla, kun useimmat siirtomaat Afrikassa, Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla itsenäistyivät. Espanjan ja Portugalin siirtomaat Latinalaisessa Amerikassa itsenäistyivät jo 1800-luvulla.

Siirtomaiden perustamisesta on usein seurannut kolonialistinen valta-asemajärjestelmä.^[2]

1. ↑ siirtomaa. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
2. ↑ Osterhammel 2005, s. 4, 17.