Sosiaalinen markkinatalous

Sosiaalinen markkinatalous (saks. Soziale Marktwirtschaft) on Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen kehitetty yhteiskuntamuoto ja taloudellinen oppi. Sosiaalisessa markkinataloudessa markkinat toimivat vapaasti, mutta valtio ohjaa taloutta mm. tasoittamalla suhdannevaihteluita ja huolehtii sosiaaliturvasta. Sosiaalinen markkinatalous pyrkii huomioimaan ihmiset.[1] Taloustieteen ja kulttuurisosiologian professori Alfred Müller-Armack esitti sosiaalisen markkinatalouden kolmantena tienä laissez-faire-liberalismin ja suunnitelmatalouden välillä.[2]

Termiä käytti ensimmäisen kerran Müller-Armack vuonna 1947[3] ja sen otti käyttöön ja sille sisällön antoi Ludwig Erhard, joka oli kristillisdemokraattien (CDU) valtiovarainministeri Konrad Adenauerin alaisuudessa (1949–1963) ja myöhempi liittokansleri (1963–1966).[2]

"Erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia" on yksi Lissabonin sopimuksessa mainituista Euroopan unionin päätavoitteista.[4]

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 499. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. a b http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/270605115843PN/$File/hellsten.pdf?openElement[vanhentunut linkki]
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä teak ei löytynyt
  4. http://ec.europa.eu/internal_market/smact/docs/brochure-web_fi.pdf

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search