Sosialistinen internationaali

Sosialistinen internationaali
Sosialistisen internationaalin logo
Perustettu	1951
Päämaja	Lontoo, Britannia
Toiminta-alue	maailmanlaajuinen järjestö
Jäsenet	115 poliittista puoluetta
Puheenjohtaja	Pedro Sánchez  Espanja
Päätöksentekoelin	Sosialistisen internationaalin kongressi
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Osa artikkelisarjaa
Sosiaalidemokratia
Historia Valistus Frankfurtin julistus Ranskan suuri vallankumous Godesbergin ohjelma Humanismi Keynesiläisyys Työväenliike Marxilaisuus Ortodoksisuus Revisionismi Pohjoismainen malli Euroopan hullu vuosi Utopistisuus Hyvinvointikapitalismi
Pääsuuntaukset Demokraattinen sosialismi Eettinen sosialismi Kehittyvä sosialismi Kolmas tie Liberaalisosialismi Sosiaaliliberalismi
Käsitteet Ammattiliitto Demokratia Edustuksellinen Taloudellinen Teollinen Dirigismi Gradualismi Hyvinvointivaltio Internationalismi Kansalaisvapaudet Kansallistaminen Kolmikanta Maareformi Negatiivinen oikeus Positiivinen oikeus Progressivismi Reformismi Reformistinen vasemmisto Reilu kauppa Sekatalous Sekularismi Sosiaalinen hyvinvointi Sosiaalinen korporatismi Sosiaalinen markkinatalous Sosiaalinen oikeudenmukaisuus Sosialistinen valtio Työväenoikeudet Vallankumouksellinen sosialismi Valtiokapitalismi Valtiososialismi Vasemmistolainen nationalismi Ympäristöliike Ympäristönsuojelu
Henkilöt Ambedkar Allende Ali Bhutto Ardern Attlee Batlle y Ordóñez Bebel Ben-Gurion Bernstein Betancourt Bhutto Blair Blanc Brandt Branting Brown Callaghan Lázaro Cárdenas Chávez Clark Craxi Corbyn Curtin Debs Douglas Drees Ebert Ecevit Engels Gaitskell Gandhi González Goulart Hardie Hilferding Jaurès Jenkins Katayama Kautsky Kéthly Kerenski Lagos Lassalle Layton Lenin W. Liebknecht K. Liebknecht Luxemburg MacDonald Mandela Marx Morales Myrdal Nader Nehru Palme Plekhanov Prodi Russell Sanders Stauning Thomas Den Uyl Webb Wilson Žordania
Organisaatiot Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö Euroopan nuoret sosialistit Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue IUSY Progressiivinen allianssi SAMAK Sosialistinen internationaali Luettelo sosiaalidemokraattisista puolueista
Lisää aiheesta Kansainvälinen Kommunismi Sosialismi
n k m

Sosialistinen internationaali on sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö. Sosialistisen internationaalin johtoajatuksena on työväenluokan kansainvälinen solidaarisuus, internationalismi. Internationaali perustettiin nykymuodossaan Lontoossa 1956. Vuonna 1923 perustettiin Sosialistinen työväen internationaali, jonka toimintaa nykyinen järjestö jatkaa. Järjestön nimi tulee vuosina 1889–1916 toimineen Toisen internationaalin virallisesta nimestä.

Toisen maailmansodan jälkeen monet sosiaalidemokraattiset puolueet, jotka olivat olleet kiellettyjä natsi-Saksan valtaamassa Euroopassa, liittyivät internationaaliin. Vuoden 1976 Geneven kongressista lähtien Sosialistisella internationaalilla oli myös muutamia Euroopan ulkopuolisia jäseniä. 1980-luvulla useimmat SI:n jäsenpuolueista antoivat tukensa Nicaraguan sandinisteille (FSLN), joka sittemmin liittyi myös internationaalin jäseneksi. SI on hyväksynyt riveihinsä myös keskusta-vasemmistolaisen Puerto Ricon itsenäisyyspuolueen ja entiset kommunistipuolueet, kuten Italian Democratici di Sinistran ja Mosambikin Frelimon.

Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue on internationaalin jäsenpuolueiden muodostama europuolue ja SI:n läheinen kumppani. Internationaalin naisjärjestö on Socialist International Women, nuorisojärjestö International Union of Socialist Youth ja varhaisnuorisojärjestö Socialist Educational International.

1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla SI:llä oli mittavat suhteet ja keskustelut molempien kylmän sodan pääosapuolten kanssa, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. Keskustelut liittyen idän ja lännen välisiin suhteisiin. SI kannatti liennytyspolitiikkaa etenkin SALT II, START ja INF -sopimuksia. Sillä oli useita tapaamisia Washingtonissa presidentti Jimmy Carterin ja varapresidentti George Bushin kanssa. Moskovassa he puolestaan tapasivat pääsihteerit Leonid Brežnev ja Mihail Gorbatšov. SI:n puolelta näitä tapaamisia johti Suomen pääministeri Kalevi Sorsa.^[1]

1. ↑ Väänänen, Pentti: Purppuraruusu ja samettinyrkki, s. 192–194. Kellastupa Oy, 2012. ISBN 978-952-5787-11-5.