Sovitus (musiikki)

Sovitus on musiikkitermi, joka tarkoittaa tietoisesti tehtyjen, tavallisesti nuotinnettujen esitysversioiden luomista ennestään olemassa olevista sävellyksistä. Sovitus voi joko tarkentaa tai muuttaa alkuperäisen sävellyksen yksityiskohtia, mutta sävellyksen kokonaishahmoon sovituksessa ei kajota.^[1]

Sovituksiksi ei katsota kuulonvaraisesti periytyneiden sävellysten, kuten kansanmusiikin, versioita, improvisoituja koristeita tai kadensseja, jotka voivat varioida esityksestä toiseen. Myöskään tekstien liittämistä soitinsävellyksiin tai vokaaliosuuksien vaihtoa ei pidetä sovituksina, ellei näistä aiheudu musiikillista muutosta. Sovituksia eivät liioin ole sitaatti-, alluusio- tai kollaasitekniikoiden käyttöä sisältävät, eivätkä toisen säveltäjän teemaan perustuvia muunnelmateokset.^[1]

Yhdysvaltalainen The American Federation of Musicians määrittelee sovittamisen "taidemuodoksi, joka valmistelee ja mukauttaa jo valmiiksi sävelletyn teoksen esittämisen ei-alkuperäisessä muodossaan". Sovitukseen voi sisältyä uudelleenharmonisointi, sävelmän kehittäminen sellaiseen muotoon että se täysin vastaa melodista, harmonista sekä rytmillistä rakennetta.^lähde?

1. ↑ ^{a b} Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 64-65. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.