Suhdannevaihtelu

Osa artikkelisarjaa
Talous
Haarat ja luokittelut Taloustieteen koulukunnat Taloustiede Ekonometria Kansainvälinen talous Mikrotaloustiede Makrotaloustiede
Käsitteet ja teoriat Kansantalouden tilinpito Kokeellinen taloustiede Markkinat Operaatioanalyysi Peliteoria Talousjärjestelmä Talouskasvu
Sovellutukset Alue Historia Hyvinvointi Julkinen Julkinen valinta Kauppa Kaupunki Kehitys Koulutus Käyttäytyminen Maantiede Oikeus Onnellisuus Politiikka Terveys Tieto Toimiala Työ Sosiaalinen Sosiologia Ympäristö
Tunnettuja taloustieteilijöitä François Quesnay Adam Smith David Ricardo Thomas Malthus John Stuart Mill William Stanley Jevons Léon Walras Alfred Marshall Irving Fisher John Maynard Keynes Arthur Pigou John Hicks Wassily Leontief Paul Samuelson
Lisää aiheesta Tuotanto Kulutus Pankki Taloudellinen toiminta Hyödyke Kannattavuus Talouskasvu Inflaatio Taantuma Lama Raha Suhdannevaihtelu Pankkikriisi Taloudellinen epätasa-arvo Investointi
n k m

Suhdannevaihtelu eli konjunktuurin vaihtelu on pitkissä jaksoissa esiintyvä talouden tilanteen eli talouden kasvun vaihtelu.^[1][2]

Bruttokansantuote (BKT) tarkoittaa sitä, paljonko tavaroita ja palveluita tuotetaan vuoden aikana. Suhdanteita mitataan reaalisella BKT:lla eli eri vuosia verrataan toisiinsa poistaen inflaation eli hintojen nousun vaikutus, siis käyttäen samaa hinnastoa.

Nousukausi tai noususuhdanne tarkoittaa jaksoa, jona tuotanto eli reaalinen BKT kasvaa, ja laskukausi tai laskusuhdanne jaksoa, jona se laskee. Nousukauden jälkeen on korkeasuhdanne, kun pääomat ja työvoima ovat lähes täyskäytössä, ja laskusuhdanteen jälkeen on matalasuhdanne, kun BKT on matala ja suuri osa työvoimaa ja pääomia on käyttämättömänä. Matalasuhdanteiden syistä ei ole aivan täyttä yksimielisyyttä.

Taantuma on vähintään kahden peräkkäisen vuosineljänneksen mittainen laskukausi. Lama on pitkä tai vakava taantuma, esimerkiksi 10 %:n lasku tai 3 vuoden taantuma.

Yksi hallituksen harjoittaman talous- tai finanssipolitiikan tärkeimmistä tehtävistä talouskasvun edistämisen ohella on suhdannepolitiikka eli tasoittaa talouden suhdannevaihteluita muun muassa työllisyyden ja yritysten kannattavuuden turvaamiseksi. Se voi huonoina aikoina käyttää säästöjä tai ottaa velkaa rahoittaakseen työttömyyskorvauksia tai keventääkseen veroja, jolloin kysyntä kasvaa ja sen myötä tuotanto, ja hyvinä aikoina säästää ja leikata, jottei talous ylikuumenisi ja jotta syntyisi säästöjä pahan päivän varalle.

1. ↑ suhdannevaihtelu Kielitoimiston sanakirjassa
2. ↑ suhdanne Kielitoimiston sanakirjassa