Suomen seutukunnat

Suomen aluejako

• Maakunnat
  • Maakuntien liitot
• Seutukunnat
• Kunnat
• NUTS-alueet
• ISO 3166-2:FI

Seutukunnat (ruots. ekonomisk region) ovat tilastollisia eri kuntien muodostamia aluekokonaisuuksia Suomessa. Jokainen kunta kuuluu johonkin seutukuntaan, joiden muodostamisen perusteena on käytetty kuntien välistä yhteistyötä ja työssäkäyntiä. Saman seutukunnan jäsenkuntien täytyy olla samasta maakunnasta. Aluejako ei ole enää hallinnollinen, vaan tilastollinen, mutta sellaisena voimassa.

Suomen seutukunnat on määritelty työ- ja elinkeinoministeriön aluepoliittisen tukialuejaon perusalueiksi. Työ- ja elinkeinoministeriö myös vuosittain vahvistaa seutukuntajakoon tulevat muutokset. Seutukunnat muodostavat Euroopan unionin tilastollisen aluejakotason LAU 1 (ent. NUTS 4). Vuoden 2021 alusta Suomen kunnat on jaettu 69 eri seutukuntaan. Seutukuntajako on otettu käyttöön vuonna 1994. Osa seutukuntien nimistä on keksitty varta vasten tuota seutukuntaa varten seutukuntajakoa laadittaessa, osa on kyseisten alueiden perinteisiä nimiä, esim. Järviseutu ja Vakka-Suomi.

Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan seutukuntajako perustuu kuntajakoon ja sitä käytetään tilastollisena aluejakona seurattaessa maakunnan osa-alueiden kehitystä.^[1] Seutukuntajako ei ole ollut vuodesta 2014 lähtien enää virallinen aluejako.^[2][3] Vuonna 2018 seutukunnat olivat yksi Suomen tilastotoimessa käytetyistä alueluokituksista.^[3]

1. ↑ Seutukuntajako muuttuu – seutukuntia 69 vuoden 2009 alussa 19.12.2008. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 10.3.2009.
2. ↑ Aluepoliittiset aluejaot; TEM 10.10.2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ ^{a b} Seutukunnat 2018. Luokituksen kuvaus. Tilastokeskus. Arkistoitu 15.8.2018. Viitattu 15.8.2018.