Suomenhevonen

Suomenhevonen
Tyyppi:	yleishevonen, kevytkylmäverinen tai raskaslämminverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Suomi
Polveutuminen:	paikalliset kannat; eurooppalaisia ja venäläisiä rotuja
Muita nimityksiä:	Finnhorse Finnish universal horse
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus:	ravuri, työhevonen, monikäyttöinen harrasteratsu
Tärkeimmät alueet:	Suomi; myös Ruotsi ja Saksa
Merkitys Suomessa:	30 % Suomen hevoskannasta, noin 20 000 yksilöä
Ominaisuudet
Korkeus:	n. 150–170 cm; pienhevonen 130–148 cm
Värit:	rautias; ruunikko ja musta; kimo,päistärikkö,voikkoväri ja hopeavärejä ja sabinokirjavuutta
Infobox OK

Suomenhevonen on hevosrotu, joka polveutuu sekä ratsu- että työhevosista, ja jolla on molempien hevostyyppien ominaisuuksia. Se on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu. Sitä kutsutaan englanniksi joskus nimityksellä Finnish Universal (suomalainen yleishevonen), sillä sen katsotaan sopivan liki kaikkiin hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa: maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen.^lähde?

Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi.^[1]

Suomenhevosta pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka rodun luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalaista. Eri lähteiden mukaan suomenhevonen voidaan luokitella kevyeksi kylmäveriseksi, raskaaksi lämminveriseksi tai yleishevoseksi. Suomessa rotua ei kuitenkaan koskaan pidetä lämminverisenä.

Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan, jotka pyrkivät kehittämään rotua eri tyyppeinä: raskaanpuoleisena työhevosena, kevyenä ravurina, monipuolisena ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena. Jalostussuunnille yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi. Rodun keskikorkeus on 155 senttimetriä ja tyypillisin väritys on rautias, usein liinakko valkoisin merkein.

Hautalöytöjen perusteella hevosia on Suomen alueella ollut jo keskirautakaudella, mutta näiden hevosten alkuperää ei tunneta. Suomenhevonen ja sitä edeltänyt suomalainen maatiaishevoskanta oli kuitenkin Suomen ainoa hevosrotu vuosisatojen ajan, joten Suomen hevoshistoria on ylipäätään miltei sama kuin suomenhevosen historia. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät suomalaisesta hevosesta ovat 1300-luvun vaihteesta. 1500-luvulta alkaen on tietoja monien ulkomaisten lämmin- ja puoliverirotujen vaikutuksesta, jonka tuloksena oli kookkaampi ja paremmin ratsuksi soveltuva suomenhevonen. Rodun kantakirja perustettiin vuonna 1907. Suomen maatalouden koneellistuttua ja suomalaisen ratsuväen jalkauduttua 1900-luvun jälkipuoliskolla suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een. Rotu kuitenkin säilyi perinteisen raviurheilukäytön ja myöhemmin myös monipuolisten ratsuominaisuuksiensa ansiosta.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä national horse ei löytynyt