Suunnitelmatalous

Suunnitelmatalous, ääritapauksissa tunnetaan myös nimellä komentotalous, tarkoittaa talouden valtiojohtoista kehittämistä. Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotannon kehittäminen on alistettu tarkkaan, valtion ohjaamaan kokonaissuunnitelmaan, jolla ohjataan tuotantoa, kulutusta, tulonjakoa ja investointeja.[1]

Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden vastakohtana on hajautettu markkinatalous. Koska lähes kaikissa talousjärjestelmissä on havaittavissa piirteitä sekä suunnitelmataloudesta, että markkinataloudesta, niin onkin mielekästä tässä yhteydessä puhua seka- tai puitetalouksista.

Vaatimuksia kaiken tuotannon järjestämisestä suunnitelmatalouden keinoin esitettiin etenkin sosialistien piirissä. 1920- ja 1930-luvuilla käytiin väittely (engl. socialist calculation debate), jossa pohdittiin onko markkinatalous tehokkaampi järjestelmä kuin suunnitelmatalous. Vastaus kulminoitui niin sanottuun laskentaongelmaan, eli siihen voiko keskussuunnitteluelin määrätä resurssien käytöstä tehokkaammin kuin markkinat. Ludwig von Mises julkaisi vuonna 1920 kirjoituksen Economic Calculation in the Socialist Commonwealth, jossa hän osoitti suunnitelmataloudessa hintainformaation puuttumisen johtavan tehottomuuteen ja laskentaongelman olevan ”liian vaikea” ratkaistavaksi. Merkittävimmän vasta-argumentin esitti Oskar Lange, joka osoitti suunnitteluelimen pystyvän käyttämään hintasignaaleja hyväkseen.

Vielä 1960-luvulla länsimaissa pelättiin yleisesti myös asiantuntijoiden taholta, että Itä-Eurooppa ohittaa talouskehityksessä länsimaat.

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 516. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search