Syyksiluettavuus

Syyksiluettavuus tarkoittaa rangaistavaksi säädetyn teon tai laiminlyönnin ja sellaiseen syyllistyneen ihmisen tahdon välistä suhdetta.

Tekijän tekoonsa suhtautumista tarkastelemalla voidaan päätellä, onko hän käsittänyt tai olisiko hänen pitänyt käsittää tekonsa tai laiminlyöntinsä oikeudenvastaisuus.[1] Jotta teko ja sen seuraus voidaan katsoa henkilön syyksi rikoksena, edellytetään laeissa yleensä tekijän yhteiskunnanvastaista mielenlaatua.[2] Syyllisyyden edellytyksiä ovat syyksiluettavuus ja syyntakeisuus.[3]

Ilmenemismuotojen perusteella voidaan erottaa:

  • Tahallisuus (lat. dolus), jonka edellytyksenä on tekijän oikeudenvastainen tarkoitus tai hänen tietoisuutensa tekonsa tai laiminlyöntinsä oikeudenvastaisuudesta.[1] Tahallisuus on syyksiluettavuuden raskain muoto.[4]
  • Tuottamus eli huolimattomuus (culpa) tarkoittaa rikoksen suorittamista tai vahingon aiheuttamista huolimattomalla tai varomattomalla toiminnalla.[5] Tällöin tekijä ei ole halunnut aiheuttaa eikä ymmärtänyt aiheuttavansa toiminnallaan oikeudenvastaisia seurauksia.[1]
    • Kvalifioitu tuottamus, jossa syyksiluettavuuden asteen tulee olla vähintään tahallisuus tai törkeä huolimattomuus.
  • Tapaturma eli vahinko (casus) on kyseessä silloin, kun tekijä on toiminut huolellisesti, mutta oikeudenvastainen seuraus on silti päässyt syntymään. Tällöin syyksiluettavuutta ei ole olemassa[1] eikä seurausta lueta aiheuttajansa syyksi.[2]
  1. a b c d Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6, osa 7, hakusana syyksiluettavuus.
  2. a b Factum, Weilin+Göös 2003–2005, osa 7, hakusana syyksiluettavuus.
  3. Suomalainen tietosanakirja, osa 7, hakusana syyllisyys.
  4. Rikosoikeuden yleiset opit, Oikeusministeriö 2003, Oikeusministeriön julkaisuja 1/2003, ISBN 952-466-021-0, sivu 15.
  5. Factum, hakusanat syyksiluettavuus ja tuottamus.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search