Tammiarkkuhauta

Tammiarkkuhauta (tansk. egekiste grav, ruots. ekkistegrav, saks. Baumsarg, engl. oak-coffin grave) on lähinnä arkeologinen termi pääasiassa varhaisen Skandinavian pronssikauden (Monteliuksen periodit I–III) ruumishautatyypistä, missä vainaja sijoitettiin haudattaessa polttamattomana tammen puunrungosta koverrettuun arkkuun. Tämä haudattiin hautakumpuun, joka kasattiin tammiarkun ympärille ruohoturpeista usean metrin paksuiseksi ja kauaksikin näkyväksi kummuksi. Näitä säilyneitä hautauksia on löydetty eniten Etelä-Jyllannista, vaikka tammiarkkuhautauksia on tehty muuallekin skandinavisen pronssikauden hautakumpuihin.^[1][2]

Tammiarkkuhautauksen merkitys arkeologiassa liittyy vainajan ja sen mukaan laitettujen orgaanisten materiaalien parempaan säilymiseen nykypäiviin asti. Jo muutaman hyvin säilyneen hautauksen tarkka tutkiminen on lisännyt tietämystä Skandinavian pronssikauden olosuhteista merkittävästi enemmän kuin kaikkien hyvin maatuneiden hautojen tutkimukset tähän asti.^[3]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä storedanske ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä slks_gr9 ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä storedanske2 ei löytynyt