Theodosius I

Theodosius I Suuri (11. tammikuuta 347 – 17. tammikuuta 395) oli Rooman keisari vuosina 379–395. Hän syntyi Caucassa Hispaniassa ja kuoli Mediolanumissa. Hänet tunnetaan ennen muuta kristinuskon tekemisestä valtionuskonnoksi ja muiden uskontojen kieltämisestä ja vainoista. Hän oli myös viimeinen koko valtakunnan yhteinen keisari.

Theodosiuksesta tuli augustus vuonna 379. Hän otti kasteen vuonna 380. Hänen uskontopolitiikkansa muuttui suvaitsemattomammaksi vuosi vuodelta. Kirkkoisä Ambrosius oli merkittävä taustavoima. Vuodesta 387 Theodosius hallitsi käytännössä yksin. Vuonna 392 kiellettiin kaikki pakanalliset kultit. Theodosius kuitenkin sieti vanhaa pakanauskontoa kannattaneita virkamiehiä ja oppineita. Hänen valtakaudellaan pidettiin 293. olympiadin kisat vuonna 393. Ne jäivät viimeisiksi Olympian kisoiksi, sillä pian kisojen jälkeen Theodosius kielsi kisat pakanallisena juhlana. Seuraavat olympialaiset pidettiin vasta 1800-luvulla.

Theodosius jakoi vuonna 395 ennen kuolemaansa valtakunnan poikiensa Honoriuksen ja Arcadiuksen kesken Länsi-Rooman valtakuntaan ja Itä-Rooman valtakuntaan. Väliaikaisena pidetty jako osoittautui ajan kuluessa pysyväksi. Jako heikensi Roomaa merkittävästi, sillä sen vuoksi Länsi-Rooma ei saanut tuloja tai kyennyt värväämään sotilaita idän vauraammista ja väestörikkaammista provinsseista, minkä vuoksi se ei kyennyt torjumaan kansainvaellusten aiheuttamaa barbaarien invaasiota, mikä lopulta johti Länsi-Rooman valtakunnan tuhoon vuonna 476, mitä yleensä pidetään antiikin loppuna ja keskiajan alkuna. Itä-Rooma sen sijaan selvisi kansainvaelluksista ja oli olemassa aina vuoteen 1453 asti.